Mikä tekee joulun?

Luimme kaksi joulukirjaa, jotka ovat mitä luultavimmin tarkoitettu perheen leikki-ikäisille lukijoille, mutta joiden sanoma kyllä varmasti koskettaa monia meistä aikuisistakin. Kirjat ovat Jane Chapmanin (suom. Raija Rintamäki) Onko jo joulu (Kustannus-Mäkelä Oy, 2013) ja Maudie Powell-Tuckin kirjoittama (suom. Raija Rintamäki) ja Gill Guilen kuvittama Hiirien hilpeä joulu (Kustannus-Mäkelä Oy, 2014).



Hiirien hilpeässä joulussa herra hiiri ihmettelee, miksi ei tunnu yhtään joululta, vaikka kaikki oli "tiptopkunnossa" ja koristeet paikoillaan. Hiiret päättivät kutsua kylään joukon ystäviä, jotka riemuiten vastaavat kutsuun. Jokainen ystävistä tuo mukanaan palasen omaa jouluaan, mikä on herra hiirelle kovin vaikea paikka. Hän on nimittäin tottunut viettämään joulua aivan omalla tavallaan, eivätkä esimerkiksi kaktukset ja dinosauruskakut kuulu hänen jouluunsa. Rouva hiiren avustuksella herra hiiri kuitenkin huomaa, että huolimatta hassuista joulutavoista (tai jopa niiden ansiosta) kaikilla on oikein hauskaa. Ja silloin herra hiirikin huomaa, että tässä onkin "kaikkien aikojen joulu". Tämä pahvisivuinen , perinteiseen lastenkirjatyyliin kuvitettu taaperoillekin sopiva joulukirja viestii meille aikuisillekin sitä, että on turha kangistua omiin tapoihinsa ja perinteisiinsä niin paljon, että sulkee samalla ovia joltain vielä paremmilta ja hauskemmilta asioilta. Käsi pystyyn, kuinka moni on miettinyt joskus, että "tuo tai tuo joulunviettotapa on vallan kummallinen? Toisaalta huomaan itse myös miettiväni, että jouluna tämän ja tuon asian kuuluu olla näin tai noin, muutoin ei mielestäni tunnu yhtään joululta. Hiirien hilpeä joulu muistuttaa, että joulussa on kyse hauskuudesta!



Onko jo joulu? kertoo Isokarhun ja Pikkukarhun jouluvalmisteluista. Lähes jokainen aikuinen lukija tunnistaa varmasti kirjan lähtöasetelman; Pikkukarhu kulkee jouluvalmistelujen kanssa tuskastuvan Isokarhun perässä kysellen jatkuvasti: "Onko jo joulu?" Isokarhu joutuu aina vastaamaan, että ei suinkaan vielä. Ensin pitää tehdä jpaketoida lahjat ja hakea kuusi ja leipoa kakku ja ja ja.... Isokarhulla on pitkä lista tehtäviä, jotka pitää suorittaa ennen, kun joulu päästään viettämään. Pikkukarhu innostuu kuitenkin liikuttavan paljon kaikista näistä tehtävistä ja ottaa niistä ilon irti. Lopussa Pikkukarhunkin joulumieli meinaa romahtaa, kun hänen kaunis kuusensa napsahtaa poikki, mutta onneksi joulu on vielä pelastettavissa. Ja mikä palkitsevinta, joulukin saapuu lopulta ja Isokarhukin pääsee heittäytymään hauskanpitoon! Tätä lukiessa jäin ihan oikeasti miettimään, kuinka monta asiaa itsellänikin on suoritettavien tehtävien listalla ennen jouluaaton rauhaa ja juhlintaa. Pitäisi varmaan löysätä tonttulakkia ja pikkukarhun tavoin koittaa löytää hauskuus jopa siitä joulusiivouksesta. Ja tarvitseeko joulua varten aina hössöttää niin paljon? Hmm...



Kummassakin kirjassa kuvitukset ovat perussuloisia, eläinhahmot pörröisiä, ja kansia somistuttaa glitter. Näistä kahdesta tuo Onko jo joulu? on ollut meidän esikoisen suosikki. Se piti lainauspäivänä lukea useita kertoja yhteen soittoon. Söpöisiä kirjoja kummatkin.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Heh, hieman huvitti kyllä. Aika samankaltaisia ajatuksiakin kirja taisi herättää!

      Poista
  2. Me lähdettiin sun blogin innoittamana pitkästä aikaa kirjastoon ja lainattiin juurikin tuo hiirien hilpeä joulu. Se on ollut 2-vuotiaalle oikein mieluisa iltasatu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sain innoitettua. :) Kirjastossa käyminen on meidän vajaa kolmeveen mielestä kivaa puhaa. Aamuisin hän kysyy, mennäänkö kirjastoon vai puistoon. Viimeaikaisen sään vuoksi ollaan usein talsittu kirjastoon mieluummin...

      Poista

Lähetä kommentti