Tekniikan museossa lasten kanssa

Melkein kiljahdin riemusta, kun esikoiseni kysyi minulta pari viikkoa ennen talvilomaa: "Mennäänhän sitten taas lomalla johonkin museoon?" Olen yrittänyt aikaisempina lomina keksiä lapsille kivaa tekemistä suhteellisen lähellä kotia, ja olemmekin käyneet muun muassa Luonnontieteellisessä museossa, Teatterimuseossa, Espoon automuseossa, Ratikkamuseossa ja Helsingin kaupunginmuseossa. Vielä on monta museo kiertämättä, joten lupasin, että toki etsimme jonkun hauskan museon tätäkin lomaa varten. 

Päädyimme käymään kolmen lapseni (3v, 5v. ja 7v.) ja kuopuksen kummin kanssa Tekniikan museoon, joka sijaitsee Helsingissä Vanhankaupunginkoskella. Koska emme asu Helsingissä, meidän oli kätevintä mennä museoon omalla autolla, ja melko lähellä museota löytyy ilmaisia parkkipaikkoja, johan auton sai näppärästi parkkiin. Ennen museovisiittiä tankkasimme itsemme täyteen Ravintola Koskenrannassa, jonka lounas oli maittava ja runsas sekä kohtuuhintainen. Lapsista veloitettiin heidän ikävuosiensa verran euroja. Kahvi kyseisessä paikassa ei tosin ollut kummoista, ja tarjolla olevat mitättömät makeat suupalat sen verran kalliita, että suosittelen käyttämään ne eurot Tekniikan museon lipunmyynnin yhteyteen pystytetyssä popup-kahvilassa, josta löytyy kahvia, teetä, trippejä, jätskiä ja makeisia.

Ravintolasta museoon pääsee siirtymään kätevästi jalan kosken yli siltaa pitkin.

Tekniikan museon yläkertaa on aivan hiljattain avattu vartavasten lapsille tehty näyttely, jossa lapset pääsevät paitsi perinteiseen tyyliin tutkailemaan vitriinissä olevia esineitä myös itse kokeilemaan, tutkimaan ja keksimään kojeita. Jätteiden kierrättäminen ja materiaalien uusiokäyttö ovat tärkeässä roolissa tässä näyttelyssä, ja yksi lasteni suosikkipisteistä olikin jätteidenlajittelukone, jossa erilaisia "jätteitä" kulki pitkin liukuhihnaa ja ne piti sieltä ohjata oikeaan kierrätysastiaan.

Askartelupisteellä olisi saanut askarrella kierrätysmateriaaleista uusia keksintöjä, mutta tällainen tekeminen ei tuntunut kiinnostavan omaa jälkikasvuani. Sen sijaan he olisivat viihtyneet vaikka kuinka kauan pisteellä, jossa pallo piti ohjata läpi esteradan maaliin. Kun lapset onnistuivat tehtävässä, ilmaantui jättitauluun salaperäisen hahmon kuva. Tämä osio oli minunkin suosikkini, sillä se kannusti lapsia yhteistyöhön keskenään.

Tämä lapsille suunnattu näyttely oli mielestämme oikein onnistunut, mutta olisimme toivoneet parempia selostuksia vitriinissä olevien esineiden käyttötarkoituksista. Nyt näyttelytilan seinillä oli joitakin esittelyvihkosia, mutta itse vitriineissä olisi voinut olla vaikka nappeja, joita painettaessa ääni olisi kertonut, mikä mikin esine on ja mihin sitä on käytetty. Toki lapsista on ihan hauskaa itse pohtia esineiden funktiota, mutta he haluavat myös tietää, ja olivat aika hölmistyneitä, kun kaikken esineiden nimiä ei kerrottu. Viimeisten vitriinien ohi he sitten juoksivat edes niihin oikeastaan katsomatta.

Kulkuneuvokuutiosta sai rakentaa isoja torneja.

Museon alakertaan kuljimme noin satavuotiaalla hissillä, jonka ristikko-ovi ja vanhanmalliset nappulat tuntuivat etenkin kuopuksesta jänniltä. Alakerrassa on muutama erilainen näyttely, josta keskeisin on Tekniikan maa. Kiertäminen kannattaa aloittaa näyttelyn keskiössä olevasta keittiöstä, jossa kaappeja saa avata, tutkia ja pelata jätteidenlajittelupeliä. Keittiöstä teemat laajenevat muualle tiloihin infrastruktuuriin, tuotantoon, raaka-aineisiin ja prosesseihin sekä uusiokäyttöön. Museon kassalta kannattaa pyytää mukaan vihkonen, jossa vihjeiden kautta kuljetaan läpi näyttelyn esineisiin ja tekniikkaa tutustuen sekä etsien samalla Kummituksen jättämiä palapelinpaloja. Kun kaikki palat on löydetty, viedään ne kassalle, josta lapsikävijä saa pienen yllätyksen.

Koko näyttelytila on täynnä paljon mielenkiintoista tutkittavaa - jopa niin paljon, etteivät lapseni edes jaksaneet perehtyä niihin kaikkiin. Yritimme kulkea näyttelyn läpi oikeassa järjestyksessä, mutta he innostuivat palapelinpalojen etsimisestä niin paljon, että osa aikaa meni vain niiden perässä juoksemiseen. Onneksi kaikki palat eivät olleet ihan helpoissa paikoissa, joten ohjevihon vinkitkin tulivat tarpeen.

Kaikenkaikkiaan Tekniikan museo oli mukava uusi tuttavuus, jossa hurahti melkein kolme tuntia tuosta noin vain. Emmekä edes ehtineet Voimailulaitoksen tiloihin ollenkaan tai osallistuneet työpajaan, jollainen näin loman aikana olisi ollut lapsikävijöille tarjolla pientä lisämaksua vastaan. Mikäli Tekniikan museo ei siis ole vielä tuttu, kannattaa siellä ehdottomasti vierailla!

Kaikenlainen rakentaminen ja käsillä tekeminen vetoaa lapsiin.