Taika Valo ja lentävä Plotina

Taika Valo ja lentävä Plotina (Myllylahti 2015, arvostelukappale kustantajalta) on toinen osa Jaana Lehtiön ja Helena miettisen kirjoittamaa, yli 8-vuotiaille lapsille suunnattua kirjasarjaa. Kirjan ensimmäinen osa palkittiin vuoden lastenkirjana LukuVarkaus 2015 -kilpailussa.


Kirjan tapahtumat käynnistyvät keskellä Pelukylässä riehuvaa loppukesän myrskyä, jonka aikana Taika Valon kotitalosta menee sähköt, ja tytön toista korvaa rupeaa kihelmöimään kummasti. Hän onnistuu pimeässä tiputtamaan kirjahyllyn sisällön sikinsokin lattialle, siinä rytäkässä jotain isoa lentää Taikaa kohti ja katoaa sitten pimeyteen. On tapauksesta silti jotain iloakin, sillä Taika onnistuu löytämään hyllystä ihmeen hienon ja kiehtovan kirjan, joka kertoo punatukkaisesta nuoresta tytöstä ja tämän lentävästä trilobiitista... Harmi kyllä, kirjan kansikuva on tärveltynyt, ja Taikasta näyttää melkein siltä, että kansikuvassa ollut henkilö olisi noin vain hypännyt siitä pois!

Taika on hiljattain muuttanut Pelukylään, eikä oikein tunne sieltä ketään. Hänen paras ystävänsä Saana on pohjoisessa, eikä Taika oikein sopeudu uuteen luokkaansa. Hänen opettajansa on varsinainen tiukkis, joka ei ymmärrä Taikaa ollenkaan ja kaiken lisäksi syyttää Taikaa kirjavarkaudesta. Sattuu kuitenkin olemaan niin, että Taikalla on ihme kyllä juuri samanlainen kirja kuin opettajalla, ja molemmista kirjoista on mystisesti suttaantunut kansikuva... Taikasta tuntuu, että kaikki menee mönkään, ja lisäksi hänen pihalleen ilmestyy ärsyttävä Herrä Hyönteinen, joka on valuuttunut siitä, että Pelukylässä elää ja voi hyvin muinoin sukupuuttoon kuollut trilobiitti. Taika ei muista nähneensä missään trilobiittia, mutta kummallinen, punatukkainen tyttö alkaa putkahdella esiin milloin mistäkin.

Taikan huono onni kääntyy, kun hänen ystävänsä Saana saapuu Pelukylään äitinsä kanssa ja jää sinne puoleksi vuodeksi asumaan.  Tytöt rupeavat yhdessä selvittämään, mitä kummaa Taikan löytämässä kirjassa ja sen kirjoittajan mystisessä katoamisessa piilee. Tytöt saavat selville, kuka punatukkainen tyttö on ja näkevät omin silmin myös Herra Hyönteisen jahtaaman trilobiitin. Taika ja Saana ymmärtävät, että myrskyönä tapahtui jotain mystistä, jonka seurauksena koko Pelukylän ja ehkä maailmankin tulevaisuus on uhattuna. Yrittäessään löytää ratkaisua tilanteen korjaamiseksi tytöt saavat huomata, että tapukseen on sekaantunut välillisesti myös Pelukylän vaikuttusvaltaisin taho, eikä kadonnut kirjailijakaan ole ehkä kokonaan kadonnut.

Taika Valo ja lentävä Plotina on hyvä nuortenkirja, jossa tavalliseen arkeen sekoittuu aimo annos seikkailua ja fantasiaa. Vaikka Taika on koulussa vääriymmärretty, on hänellä tukenaan ihana perhe, paras ystävä Saana ja eläkeläiskaksikko Hugo ja Hilma. Silti mietin, miksi niin monessa lukemassani lasten- ja nuortenkirjassa opettajat ovat lähtökohtaisesti tuollaisia hirvityksiä, joiden tehtävä tuntuu olevan sulkea silmänsä ja korvansa luokassa tapahtuvilta kiusaamisilta ja kärhämöinneiltä? Miksi meistä opeista tehdään kurjimuksia!?

Kommentit

  1. Rakastin esiteininä kaikenlaisia mysteerejä. Maria Gripen Pörriäinen lentää hämärissä on edelleen musta yksi maailmankaikkeuden parhaista (nuorten)kirjoista, jota voin suositella kaikille, jos se vain jostain löytyy! Tässäkin kirjassa tuntuu olevan kiva mysteeriasetelma.
    Olisivatko opettajat hirviöitä sen takia, että nuortenkirjoissa on nuorten itsensä tehtävä ratkaista kaikki ongelmat, ja siksi opettaja ei voi olla avulias eivätkä vanhemmat voi olla paikalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä painaa tuo mainitsemasi kirjan nimi mieleen, jos se vaikka tulisi jostain vastaan. Voi hyvinkin olla, että opettajien hirviömäisyyden/ tyhmyyden ja vanhempien poissaolon tai yleisen höperyyden selittää juuri tuo mainitsemasi seikka: lasten pitää saada ratkaista seikkailut ja pulmat itse!

      Poista
  2. Lastenkirjallisuuden teoriassa puhutaan tuosta aikuisongelmasta. Täytyy jotenkin saada aikuiset pois kuvioista, että lapset saavat seikkailla rauhassa. Ihan tuosta vaan yksin elelevät lapset eivät ole uskottavia.
    Yleensä kait opettajat jaetaan kahteen leiriin, kuten pattereissa ja esim. Maan kätkemissä.

    Maria Gripen kirjat ovat ihania. Bloggasinkin kesällä yhdestä itselleni uudesta tuttavuudesta. Täytyy etsiä jostain tuo Pörriäinen lentää pimeässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi lanu-kirjallisuudesta löytyy noita hyvisopettajiakin. Esimerkiksi Road Dahlin Matildassa toinen opettaja on hyvis, mutta toinen kyllä varsinainen sadisti. Monissa lastenkirjoissa tuo "aikuiset pois kuvioista" -ongelma on muuten ratkaistu sillä, että aikuiset ovat hieman höperöitä, kiireisiä tai liian kiinni omissa puuhissaan. Siten heidöt saa pois tieltä ilman, että uskottavuus kokonaan kärsiin.

      Poista
  3. Yksin asuvat lapset ovat ihan uskottavia ihanassa Onnelissa ja Annelissa. :) Etsinpä minäkin tuon Pörriäisen ja Lentävän Plotinan hankin juuri joululahjaksi. Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, kiva, että sait hyviä vinkkejä! Onneli ja Anneli ovat todellakin uskottavia asuessaan kahdestaan. Samoin on ihana Peppi Pitkätossu sekä Anni Polvan Tiina ja Juha seikkaillessaan kahdestaan kesäisillä retkillään.

      Poista

Lähetä kommentti