Leikki-ikäisen kirjavinkit!

Hyvää lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikkoa! Viikko on osa Kirjan vuosi 2015 ohjelmaa. Tällä viikolla kaikkia lasten- ja nuortenkirjallisuuden ystäviä totisesti hemmotellaan, sillä samaan aikaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikon kanssa järjestetään myös Satuviikkoa, joka huipentuu sunnuntaina 18.10. Satupäivään. Tamperella puolestaan järjestään 16.-18.10. Kirjalitta, eli lastenkirjan ja sanataiteen pop up -festivaalit. Koko viikon ympäri Suomea järjestetään siis erilaisia lasten- ja nuortenkirjallisuuteen liittyviä tapahtumia satuhetkistä kirjailijavierailuihin ja askartelupajoista satuteatteriin. Myös sosiaalinen media on mukana Kirjalitassa, ja jokainen halukas voi esimerkiksi lähteä pelaamaan #kirjalittaa, jonka ohjeet löydät täältä.

Tällä viikolla täällä Luetaanko tämä? -blogissakin on tarkoitus päästää lasten- ja nuortenkirjallisuusviikon kunniaksi "ääneen" perheen varsinainen lastenkirjallisuuden suurkuluttaja, eli 3, 5-vuotias esikoispoikamme. Tänään hän halusi kertoa, mitkä ovat hänen sekä puolitoistavuotiaan pikkuveljensä tämän hetken lempikirjat. Hän myös tahtoi itse ottaa kuvat tätä juttua varten. Koitin myös hieman kysellä, miksi lapsi valitsi juuri nämä kirjat, mutta kovin tyhjentäviä vastauksia en kyllä saanut... Tässä myt kuitenkin tulevat perheemme leikki-ikäisen kirjavinkit, olkaa hyvä!

Tällä hetkellä ehdoton iltasatusuosikki on Eppu Nuotion ja Aino Louhen Tämä vai tuo? Viljan syntymäpäivät (Bazar Kustannus 2015). Sen esittelin jo aikaisemmin blogissani täällä.

Kirjasta:

Minä: "Miksi sä tykkäät tästä kirjasta? Mikä siinä on kivaa?" 
Lapsi: "No kaikki. Kaikki kuvat on ihanii."


Mielenkiintoiset, "silmänkääntötemppukirjat" Vastaleikki (Tactic Publishing 2013, alkuteos 2011) ja Värileikki (Tactic Publishing 2013, alkuteos 2011) ovat usein esikoisemme tutkailun ja ihmettelyn kohteina. Värileikkikirja on herättänyt hänessä halun tutkailla, mitä värejä tulee, kun eri värejä sekoitetaan keskenään. Eikä se ole ihmekään, sillä Värileikki-kirja kutsuu tutkimaan ja leikkimään väreillä. Molemmissa kirjoissa on ideana, että jokaisella aukeamalla on kaksi yksinkertaista, erilaista kuvaa, jotka täydentyvät, kun niiden päälle kääntää läpiväkyvän sivun, jossa on maalattu, taustasivun kuvaa täydentävä elementti. Värileikkikirjassa tuo elementti vaihtaa väriä tausta-aukeamansa värityksen mukaan. Vastaleikkikirjassa tuo elementti puolestaan täydentää aukeamalla esitellyt vastakohtaparit.




Muut kirjat, joita leikki-ikäisemme halusi kuvata ja esitellä muille lapsille Mila Teräksen ja Karoliina Pertamon ihastuttava kuvakirja Hämärinkäinen (Karisto 2015, arvostelukappale kustantajalta), Sanna Pelliccionin Jännittäviä aikoja Onni-poika (Minerva 2015) ja Hannu Hirvosen ja Virpi Pennan Pullopostia tietenkin (Karisto 2015). Onni-pojan ja Pullopostia tietenkin esittelyt löydät täältä ja täältä. Tuo Hämärinkäinen aivan vastikään ilmestynyt uutuus, joka on herättänyt lapsessamme jopa hieman hämmentyneitäkin tunteita. Omasta mielestäni se on vallan herttainen iltasatukirja, jonka aion esitellä blogissa hieman myöhemmin tällä viikolla (pysykää siis kuulolla!).

Kirjoista:

Minä: "Miksi tämä Pulloposti on sellainen, että sä tykkäät siitä ja haluat kertoa siitä muille lapsille?"
Lapsi: (Se) On kiva lukea, kun on... kiva kirja!"

Minä: "Mikä tässä Onni-pojassa on kivaa?"
Lapsi: "Hihii... -------"

Minä: "Ai otetaan kuvia myös tästä Hämärinkäisestä?"
Lapsi: "Joo, mut ei ihan joka sivusta!"
Minä: "No mistä ei oteta?"
Lapsi: "Ei sit oteta siitä, kun se (Hämärinkäinen) on siellä (kiven alla) vankina"
Minä: "Ai se taitaa olla susta vähän sellainen jänittävä kohta?"
Lapsi: "hmmmmm..... Joo-o."


Lopuksi esikoinen tosiaan halusi myös kuvata kolme kuopuksemme kirjasuosikkia. Kuten olen kertonut, tuo vajaa puolitoistavuotias taaperomme tykkää tällä hetkellä katsella kirjoja, joista hän voi opetella sanoja (mutta toistelee niitä toistaiseksi vielä tyylilä: höö, ööö, tä). Myös luukkukirjat ovat kovassa suosiossa. Tämä selittänee alla olevien kolmen kuvakirjan päätymisen taaperomme top-viiden suosikkirjan joukkoon. Näitä kirjoja luetaan meillä niin paljon, että esikoinenkin tietää kuopuksen tykkäävän juuri näistä. "Haetaanko taas tää. Luetaanko taas tää sun lempparikirja?, kyselee isoveli.

Sarah Dyer: Sanojen kirja yli 250 sanaa ja kuvaa (Tactic Publishing 2014)
Puutarhassa. Miniluukkukirja (Satukustannus 2011)
Joachim Krause: Missä on pikku dinosaurus? (Aurinko Kustannus 2010, suom. Tanja Kanerva)

Näissä merkeissä, näiden kirjojen parissa alkoi siis meidän lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikkomme. Viikonloppuna olisi tarkoitus osallistua myös Satuviikon tapahtumiin. Käykää tekin ihmeessä katsomassa tapahtumakalentereista, mitä kaikkea on tarjolla! Kirjalittaan emme valitettavasti pääse, sillä tapahtuma on harmillisesti hieman liian kaukana. Käykää te, jotka olette viikonloppuna Tampereen suunnalla, katsomassa, mitä lastenkirjan ja sanataiteen pop up -festareilla on tarjota!

Kommentit

  1. Mekin saatiin nämä uudet kirjastolainaan ja ollaan tutustuttukin :). Tuo Väri-kirja oli kans aikoinaan lainassa, muistankohan väärin että siitä oli toinenkin kirja (muodot voisi olla sivistynyt veikkaukseni :) ). Mukavia lukuhetkiä lapsillesi! On hyvä löytää omat lempparit. Meillä jyllää nyt Risto Räppääjä -kuume.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin teille! :) Oisko se toinen muistelemasi kirja voinut olla tuo Vastaleikki? Meillä ei ihan vielä olla Risto Räppääjiin tartuttu, mutta nyt esikoinen ensimmäsitä kertaa haluaa kuulla minun lukevan hänelle lasten romaania ("Jatka äiti taas siitä, mihin jäätiin). Kirja on Vallilan sankarit Teri ja Tarmo.

      Poista
  2. Olipa mukava bloggaus. <3 Olisiko sulla antaa vinkkiä iltasatukirjasta? Kummityttöni tarvitsisi iltasatukirjan, sellaisen jossa olisi ihan lyhyitä satuja, ja mahdollisimman paljon. Tuleeko mieleen jotakin hyvää? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista! <3 Muistan nähneeni kirjastoissa ainakin sellaisen "Kolmen minuutin iltasatuja" -kirjan (tms.). Tosin en ole yhtää varma, millaisia satuja siinä sitten on. Meillä on hyllyssä "Suomen lasten satuaartee"t. Se on tietynlainen klassikko, mutta sadut eivät ole lyhyimmästä päästä. Muistaakseni sellaisessa satukirjassa kuin "Kaiken maailman eläinsadut" on hieman lyhyempiä eläinsatuja. Ja nyt muuten Lasten Keskus julkaisee satukirjan nimeltään "Lennokas". Sen on kuvittanut Karoliina Pertamo ja kirjoittanut Finnairin henkilökunta ja matkustajat. En ole nänyt ko. kirjaa livenä, joten en tiedä satujen pituuksista, mutta infon mukaan "saduissa lennetään kohti huikeita seikkailuja ja eksoottisia maita, ystävystytään ja opitaan arvostamaan erilaisuutta." Kuulostaa ainakin hyvältä!

      Poista
  3. Hurmaavia kirjoja !

    Hih. Lapsen haastatteleminen on joskus juuri tuommoista, mutta lapsi kyllä tietää mistä tykkää, vaikka ei vielä osaa selittää. Hyvä haastattelija kun ei tyrkyttänyt omia mielipiteitään, vaan osasi kysyä oikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Rita! Turha on edes yrittää jäädä tenttaamaan, sillä siitä lapsi usein vain menee lukkoon.

      Poista

Lähetä kommentti