Tutustutaan maalaiseläimiin: Pepi ja eläinpuiston Pritney

Kirjailija Pirjo Suvilehto ja kuvittaja Maria Russon yhdessä tekemä kuvakirja Pepi ja eläinpuiston Pritney (N-Y-T-NYT oy 2016, arvostelukappale kustantajalta) informatiivinen kuvakirja, jota lukiessaan tai kuunnellessaan lapsi saa kuin huomaamattaan paljon tietoa erilaisista maalaiseläimistä.



Juoni on aika yksinkertainen, ja tarina etenee lähinnä eläinesittelyiden kautta. Pepi-tyttö pääsee tutustumaan eläinpuistoon ja on siitä tietysti hurjan innoissaan. Hän saa oppaakseen puiston isännät Vellun ja Veetin, joka on itsekin vasta lapsi. Ensimmäiseksi he menevät katsomaan karitsoja - Millaa ja Makiaa - joiden "kumihampaat" naurattavat Pepiä. Kanilassa Pepi pääsee hellimään lötköpötköjä kaneja ja ihmettelemään komeita kukkoja. Aasien ja ponien tallissa Veeti opettaa tyttöä heiluttamaan talikkoa ja putsaamaan karsinat. Lintujakin eläinpuistossa tietysti on: komeat riikinkukot raahaavat perässään upen pitkää laahusta, äksyt hanhet rummuttavat sisuksistaan kummaa ääntä, viestikyyhkyillä tuntuu olevan kiire kirjeitä lajitellessaan ja kanat parveilevat suuressa laumassa. Sekä vuohelan että possulan asukkaat ovat Pepistä suloisia, ja tämä viettääkin tovin rapsuttelemalla Poju-pässiä ja heittelemällä palloa pikkuiselle Elvis-possulle.

Pirjo Suvilehto & Maria Russo: Pepi ja eläinpuston Pritney (N-Y-T-NYT Oy 2016)

Eniten Pepi kuitenkin odottaa, että saisi nähdä poneja! Hän ei ole koskaan istunut ponin selässä, joten tytön innostus on suuri, kun hän kuulee, että voisi päästä puistossa tapaamansa, maailman ihanimman näköisen shetlanninponin selkään! Pepi pääsee ratsaille ja hullantuu täysin - kuten niin moni lapsi ennen häntä. Pritney-poni tuoksuu makealle ja sen turpa tuntuu pehmeältä. Ratsastuksen jälkeen Pepi pääsee toteuttamaan monen pienen hevoshullun unelman, eli opettelemaan hevosen hoitamista ja harjaamista. "Onpa Pritneyllä paljon kauneudenhoitovälineitä", Pepi ihmettelee Pritneyn harjakaapilla.

Päivä eläinpuistossa alkaa olla lopuillaan, ja Pepi ostaa itselleen matkamuistoksi riikinkukon sulan. Hän saa mukaansa myös eläinpuston kartan ja kortin, jossa on Pritney-ponin kuva. Seuraavana kesänä tyttö aikoo tulla yöksi eläinpuistoon. Huppupäivän jälkeen hänellä riittää kerrottavaa kotona, ja lisäksi tytölle on nyt aivan selvää, mikä hänestä tulee isona!

Pirjo Suvilehto & Maria Russo: Pepi ja eläinpuston Pritney (N-Y-T-NYT Oy 2016)

Kuvitus Pepi ja eläinpuiston Pritney -krjassa on aika mielenkiintoista. Russo on tussannut kuviin vahvat äärivat, eikä kaikkia kuvia ole väritetty kokonaan. En tiedä, onko hän käyttänyt värittämiseen tussia vai maalia, mutta sitä on osassa kuvissa roiskittu kiinnostavasti ääriviivojen ulkopuolelle. ihmsihahmot ovat manga-tyylisiä, eläinhahmot puolestaan upean aidon näköisiä. Ihmishahmoissa minua hieman häiritsee se, että niiden silmistä puuttuvat mustuaiset - se tekee niistä jotenkin kummitusmaisia... Aluksi en innostunut kirjan painamisesta ruskealle uusiopaperin näköiselle paperille, mutta toisella lukukerralla huomasin, että paperivalinta sopii oikein mainiosti sekä tarinaan että kuvitukseen.

Tässä kirjassa on melko paljon tekstiä, joten ihan pienimmät lapset eivät välttämättä jaksa kuunnella kaikkea, mutta toisaalta kuviakin on hauska tutkia. Vaikka päähenkilö on tyttö, sopii kirja sekä tytöille että pojille. Varsinkin pienet hevoshullut varmasti ihastuvat Pritney-poniin, mutta niin paljon kirjassa käsitellään muistakin eläimiä, että se sopii hyvin luettavaksi muillekin kuin heppahulluille.

Kommentit

  1. Kiva kun kirjoitit tästä. Meillä tämä yllätyskirja on ollut hyllyssä. Kuvitus ja kirjan pituus on ennalta hämmentänyt, joka vähän harmittaa kun tykkäsin aikoinaan Suvilehdon vauvakirjoista ja koiratietokirjakin löytyy hyllystä!

    VastaaPoista
  2. Pitkähän tämä on, tai ainakin paljon tekstiä. Kyopukselle lukiessani hyppäsin välillä muutaman rivin yli. Kuvitus on tosiaan erikoinen. Aluksi en tykännyt yhtään, sitten yhtäkkiä huomasinkin tykkääväni. Meilläkin oli hiljattain lainassa se koirarotukirja, jossa tarinan kautta esitellään erilaisia rotuja. Minäkin tykkäsin siitä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti