Vaarin saari

Eräs viime vuoden suosikkikuvakirjoistani oli Benji Daviesin tekemä Toivo ja valas (Karisto). Aivan hiljattain Karisto julkaisi suomeksi Daviesin uusimman kuvakirjan Vaarin saari (alkuteos Grandad's island, Simon & Schuster Uk ltd 2016). Vaarin saari on vähintäänkin yhtä hieno kirja kuin Toivo ja valas. Kirja kertoo siitä, kuinka läheinen suhde pienellä pojalla ja tämän isoisällä on, ja miltä lapsesta tuntuu, kun isoisä ei yhtäkkiä enää ole läsnä.



Päähenkilö Lassi on siis pieni poika, joka on tottunut kävelemään isoisänsä taloon koska huvittaa. Eräänä päivänä vaaria ei kuitenkaan näy missään. Sitten Lassi kuulee ullakolta kutsun ja löytää isoisänsä sieltä kaikkien tämän matkoilta tuomien aarteiden keskellä. Yhtäkkiä ullakon seinässä on ovi, joka johtaa katolle, jonne Lassi ja isoisä astuvat. Koko talo onkin muuttunut laivaksi, ja Lassi ja isoisä lähtevät purjehtimaan aallokon halki. 

Benji Davies: Vaarin saari (Karisto 2016)
Lopulta he saavuttavat määränpäänsä ei oikean paratiisisaaren, josta vaari tuntuu kuvista päätellen haaveilleen jo jonkin aikaa. Saarella isoisä ei enää tarvitse kävelykeppiään, ja kaksikko seikkailee ympäri saarta kokien ja nähden uusia kiehtovia asioita. Heitä ympäröivät värikkäät kukat, vesiputoukset ja lähes inhimilliset eläimet. Saari todella on paratiisi! 

Benji Davies: Vaarin saari (Karisto 2016)
Lassi kuitenkin tietää, että paratiisiin ei voi jäädä ikuisiksi ajoiksi. Lähdön hetken koittessa isoisä kuitenkin tunnustaa Lassille, että hän on ajatellut jäädä saarelle. Pieni poika on vähän huolissaan, tuleeko vaari olemaan yksinäinen, mutta vaari lohduttaa, että tuskinpa vaan. Lassi tietää, että hänen tulee kova ikävä vaaria, ja isoisän ja lapsen jäähyväishalaus on tunteikas. Sitten Lassi aloittaa kotimatkansa yksin, ilman vaarin tukea. Matka tuntuu vaikeammalta ja pidemmältä ilman vaaria, mutta Lassi onnistuu silti yksinkin pääsemään perille. 

Benji Davies: Vaarin saari (Karisto 2016)
Kun Lassi menee kotiinpaluunsa seuraavana päivänä vaarin luokse, on talo ennallaan, mutta vaari poissa. Ullakko on hiirenhiljainen, eikä metalliovea tai monia vaarin aarteista enää näy missään. Ikkunalta kuuluu yllättäen koputus, ja Lassin ryntää katsomaan, mistä ääni tulee. Ikkunalaudalta löytyy kirje, jossa on pojalle lohduttava, kaunis viesti.

Benji Davies: Vaarin saari (Karisto 2016)
Daviesin kirja on monitasoinen, ja sen kuvitus on upeaa. Tekstiä kirjassa ei ole paljon, mutta lyhyet lauseet ja kuvat kertovat yhdessä kaiken sen, minkä lukijan täytyykin tietää. Aikuisluja lukee kirjaa varmasti hieman eri tavalla kuin lapsi, mutta huolimatta yleisöstään, kirja välittää lohdullista sanomaa. Ikävästä huolimatta pieni poika selviää, vaikka vaari ei olekaan enää fyysisesti läsnä. Minun lapseni pitävät tästä kirjasta kovasti, ja varsinkin nuorempi haluaa lukea sitä uudestaan ja uudestaan. 

Kommentit

  1. Davies on kyllä kuvakirjataituri! Kuvitus on sanoinkuvaamattoman ihanaa. Pitääpä lukea tämä tänään. Eilen luin sen Sammakkoa pelottaa -kirjan ja oli ihan jees. Vastapainoksi oli Heppa Huoleton- ja taas piti saada keppiheppa viereen XD!
    Päästiin myös jatkamaan Mörköreittiä tällä viikolla. Minulla meni 3 vkoa etten kyennyt lukemaan iltasatuja kurkkukivun ja yskän takia- olipa ihanaa taas palata iltasaduille tällä viikolla <3! Mukavaa päivää teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Davies todella on mainio! Hänen kuvakirjoissaan kuvat ovat ihan yhtä tärkeässä roolissa tarinan kannalta kuin tekstikin. Täytiikin katsoa noita Sammakkoja seuraavalla kirjastokäynnillä. Heppa huoletonta emme olekaan lukeneet, mutta olen ymmärtänyt, että moni lapsi on siihen tykästynyt. Kirjastomme Siiri-hylly on aina ihan tyhjä. Huh, kyllä olet pitkän flunssan saitastanut! Hyvä, että nyt jo ääni kulkee. :) Mukavaa päivää myös teille!

      Poista
  2. Tämä lähtee tilaukseen tonttujen pajaan. Luulen, että pidän itse ihan yhtä paljon kuin lahjan saaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä on mieluinen lahja! Uskoisin näin. Näissä Daviesin kirjoissa on paljon sellaista, mistä aikuinenkin viehättyy.

      Poista
  3. Selasin tätä eilen kirjakaupassa ja ihastuin suloiseen kuvitukseen<3 Sanomattakin siis selvää, että lainaukseen meni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitus tosiaan on minunkin makuuni. Kuvia lukemalla tarinaan tulee niin paljon lisää, että ei voi kuin ihailla Daviesin kykyä tehdä hienoja kuvakirjoja.

      Poista
  4. Tämä on niin niin niin ihana kirja! Mä lainasin tämän jo keväällä kirjastosta englanniksi, kun en malttanut pitää näppejäni erossa. Nyt en jotenkin ole millään saanut sitten kuitenkaan postattua tästä. Ehkä pelottaa, saako tehtyä kunniaa hienolle kirjalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tuon tunteen. Minulla samanlaista tuskaa tuotti Päiväkoti Heippakamusta ja Pikistä kirjoittaminen. Tiedän kyllä, että sulla tulee kuitenkin ihan timanttista tekstiä, joten kirjoita pois, niin pääsen lukemaan mietteenne kirjasta! <3

      Poista
  5. Kuvitus on kerrassaan viehättävä - ja kyllä suomennoksen pojannimikin viehättää, koska oma poikani on saman niminen, joksin kuvakirjaiän jo ohittanut :) Kiinnostavasti esittelet kirjan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Hauskaa, että kirjalla olisi sinulle sitten hieman henkilökohtaisempi merkitys. :) Minulla tulee kirjan nimestä muuten aina mieleen lastenlaulu "Vaarilla on saari". Olemmekin viime aikoina laulelleet sitä aika paljon, sillä sattuneesta syystä se soi nyt päässäni.

      Poista
  6. Kuvitus on kyllä ihan erityisen upea ja kuolemaa käsitellään kirjassa hienovaraisesti ja lohdullisesti. Hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitus on kyllä aivan verraton. Davies on taitava ja onnistuu tekemään kirjan, jossa kuolemaa ja luopumista käsitellään todella hienovaraisesti ja kuten sanoit myös lohdullisesti.

      Poista

Lähetä kommentti