Maanantaiaamuna meinasin itkeä kiukusta kahvikuppiini, kun luin päivän Helsingin Sanomista uutisen Unkarista, jossa hiljattain on mennyt läpi lakipaketti, joka kieltää homoseksuaalisuutta, sukupuolenkorjausta ja ”poikkeavaa sukupuoli-identiteettiä” koskevan sisällön asettamisen alaikäisten saataville. Viime syksynä Unkarissa on julkaistu satukirja, jossa perinteiset sadut ja tarut ovat saaneet uusia päähenkilöitä, jotka rikkovat vallitsevia normeja. Esimerkiksi Tuhkimo ei olekaan kaunis tyttönen, vaan romanipoika, joka rakastuu toiseen poikaan. Kun kirja julkaistiin, siitä syntyi Unkarissa hirvittävä kohu ja esimerkiksi kirjaa myyneitä kauppoja on häiritty. Nyt uuden lakipaketin astuttua voimaan koko kirja saatetaan kieltää alle 18-vuotiailta.*
Tämä uutinen karmaisevine sisältöineen tuntui käsittämättömän ahdistavalta ja jopa pelottavalta. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu heistä, jotka itse kuuluvat seksuaalivähemmistöihin. Koko laki kaikkine sisältöineen on tietysti aivan käsittämätön, ja aluksi voi tuntua, että eikö siinä yhteydessä pieni murhe ole se, etteivät ns. sateenkaarihmiset saisi näkyä lastenkirjallisuudessa. Kuitenkin juuri se, mitä lapsemme tottuvat heille suunnatussa kulttuurissa näkemään, määrittelee heille osaltaan sen, mikä on normaalia.
Suomessa julkaistaan tällä hetkellä koko ajan enemmän lasten- ja nuortenkirjoja, joissa rikotaan perinteisiä sukupuolinormeja ja ymmärretään ihmisten moninaisuus. Toki vieläkin valtaosa kirjojen päähenkilöistä ja heidän läheisistään edustavat vaaleaihoisia cis-ihmisiä, mutta onneksi juuri lanu-kirjojen kentällä on kuitenkin herätty siihen, että muunlaistakin kirjallisuutta tarvitaan.
Vuonna 2017 listasin tässä postauksessa sellaisia lasten- ja nuortenkirjoja, joissa päähenkilö tai hänen läheisensä eivät ole cis-ihmisiä tai esimerkiksi heteroita. Kirjoja, joissa rikotaan perinteisiä sukupuolikäsityksiä ja -normeja on tuon jälkeen tullut koko joukko lisää, ja esimerkiksi Jani Toivolan ja Saara Obelen kuvakirja Poika ja hame rikkoo perinteistä käsitystä siitä, mikä on soveliasta käyttäytymistä pojilla ja miltä oikeiden poikien kuuluu näyttää. Samantapainen aihe on myös Jessica Loven kirjassa Julius ja merenneito.
Minua kiinnostavat erityisesti lastenkirjat, joiden pääaihe ei suinkaan ole erilaisuudessa tai vähemmistöissä, vaan kaikenlaiset ihmiset ovat esillä kirjassa ilman alleviivausta. Tällaisia kirjoja ovat esimerkiksi Helmi Kekkosen kirjoittama ja Aino Louhen kuvittama Nurinkurin Anna, jossa Annalla on kaksi äitiä sekä Ninka Reitun Ystäväni Pulla Vehnänen, jossa päähenkilö asuu kahden isoäidin kanssa. Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonin kirjoittamissa ja Linnea Bellaminen kuvittamissa Fanni-tunnetaitokirjoissa Fannin ystävällä on kaksi isää.
Riina Katajavuoren, Riikka Toivasen, Maiju Tokolan ja Christel Rönnsin Meidän pihan perhesoppa on ihastuttava kuvakirja, joka esittelee, miten monella tavalla perheet voivat syntyä ja miten monella tavalla lapsi voi tulla perheeseen. Kirjassa on mukana myös naispariskunta, joiden lapset ovat saaneet alkunsa lahjoittajien munasoluista ja kasvaneet äitien vatsassa.
Myös Susanna Silvander-Rostin kirjoittama ja Nadja Sarellin kuvittama Sulon ja Elsin uudet naapurit (Otava 2021, saatu kustantajalta) on kuvakirja erilaisista perheistä. Kirjassa Sulo ja Elsi muuttavat äitiensä kanssa uuteen kotiin, ja päättävät mennä tervehtimään uusia naapureita. Koko naapurusto onkin täynnä ystävällisiä ihmisiä ja keskenään hyvin erilaisia perheitä. On perheitä, joissa saman katon alla asuu monta sukupolvea, perheitä, joissa on vain yksi vanhempi, perheitä, joissa lapsilla on kaksi kotia, perheitä, joissa yksi tai useampi perheenjäsen ei näytä kantasuomalaiselta sekä perhe, jossa isä on pyörätuolissa ja toinen, jossa on uusi, 15-vuotias sisko (ehkä sijoituslapsi?).
-Kaikki perheet ovat yhtä hyviä. Tärkeintä on, että perheenjäsenet rakastavat toisiaan. Rakkaus tekee perheen, äiti S. sanoo kirjan lopussa lapsilleen.
Sulon ja Elsin uudet naapurit sopii parhaiten varhaiskasvatus- ja esikouluikäisille lapsille. Ehkä koska kirja ei ollut mitenkään jännittävä, ja sen juoni on hyvin yksinkertainen - Elsi ja Sulo kiertävät tutustumassa uusiin naapureihinsa, jotka kaikki ovat tietysti hyvin iloisia ja mukavia - omat lapseni eivät ole olleet kovin innostuneita lukemaan tätä uudestaan ensimmäisen lukukerran jälkeen. Kuitenkin kirja toimii hyvänä keskustelun avaajana, ja voisin kuvitella, että tämä olisi oikein hyvä kirja luettavaksi esimerkiksi päiväkodissa isolle lapsiryhmälle. Kirjan lukemisen jälkeen lasten kanssa on luontevaa puhella siitä, millaisissa perheissä he asuvat, sillä sen viesti on vahvasti siinä, että kaikki perhemuodot ja siten myös perheen jäsenet ja erilaiset ihmiset ovat aivan yhtä hyviä.
Mikäli sinua kiinnostaa lukea lisää hlbtq-kirjallisuudesta, kannattaa klikata auki Niina T.:n Yöpöydän kirjat -blogi, jossa on ollut jo useamman vuoden ajan Bride-lukuhaaste, jonka yhteydessä Niina ja haasteeseen osallistuneet ovat listanneet lukemiaan HLBTQ-kirjoja.
* Kumpa tämä unkarilainen kirja käännettäisiin suomeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.