Ihana Maija ja Veera Virtanen ja esikoulu (kirjoja päiväkodin ja eskarin aloitukseen)

Kun heinäkuu vaihtui elokuuksi, aloiettiin meidän perheessämme jälleen kerran uusi, jännittävä elämänvaihe nimittäin päiväkotiin tutustuminen. Kolmesta lapsestamme kaksi on ollut aikaisemminkin päivähoidossa, mutta nuorimmainen menee päivähoitoon nyt ihkaensimmäistä kertaa. Kaksi isompaa lasta vaihtavat päiväkotia, ja vanhin aloittaa kaiken lisäksi esikoulun. Minä palaan töihin, joten on tässä taas muutoksia kerrakseen!

Emme toki ole ainoa perhe, jossa lapset aloittavat loman jälkeen - tai ihan ensimmäistä kertaa -  päiväkodissa, eskarissa tai koulussa. Uudet asiat jännittävät ja askarrattuvat yleensä aina sekä vanhempia että lapsia, ja jokainen lapsi tietysti reagoi näihin muutoksiin omalla tavallaan. Minä itse olen huomannut, että muutokset ja uudet jutut on helpompi käsitellä ja hyväksyä, kun niistä puhuu lapsen kanssa etukäteen. Varsinkin vanhin lapsemme haluaa mielellään tietää etukäteen, millaista siellä uudessa päiväkodissa ja eskarissa on. Pienempien lasten kanssa voi ihan hyvin puhua yleisellä tasolla, mitä päiväkodissa tehdään ja millaisia päiväkotipäivät luultavasti tulevat olemaan. Ja tietysti kannattaa muistaa puhua siitäkin, että on ihan luonnollista jännittää ja vähän pelätäkin, mutta kannattaa myös miettiä, niitä uuden koulun/päiväkodin/eskarin kivoja puolia. 

Meillä aika monia uusia juttuja lähestytään paitsi keskustellen (ja tietysti kävimme uudessa päiväkodissa tutustumassa ihan paikan päällä) myös kirjoja lukemalla. Omasta hyllystämme löytyvät esimerkiksi kirjat Onni-poika menee eskariin, Onni-poika menee päiväkotiin, Mikko Mallikas menee kouluun ja Oona ja Eetu päivä hoidossa. Hiljattain ostin myös kirjastosta jo moneen kertaan lainatun Anneli Kannon kirjoittaman ja Noora Katon kuvittaman Veera Virtanen ja esikoulu -kirjan (Karisto 2014). Kirjassa Virtasen perheen vanhin lapsi, taitava ja tomera Veera aloittaa esikoulun.

Veera on itsevarma ja tottunut komentamaan pikkusisaruksiaan. Ensimmäisen eskaripäivän aamu kuitenkin alkaa hieman huonosti, sillä häneltä lähtee toinenkin etuhammas, eikä Veera pysty enää sanomaan s:ää ja r:ää. Koska Veera ei ole ollut päiväkodissa, hän ei tunne päiväkodin tiloissa toimivan eskarin tapoja, muita lapsia tai opettajaa. Meteli häiritsee Veeraa, mutta kukaan ei kuunteke, kun tämä yrittää komennella muita eskarilaisia.

Anneli Kanto ja Noora Katto: Veera Virtanen ja esikoulu
Karisto 2014

Eskarissa on myös eräs Alex, joka on omien sanojensa mukaan ollut päivähoidossa jo vauvasta asti. Alex siis tietää kaiken ja kertoo sen myös kovaan ääneen. Poika ei taida tarkoitta pahaa, mutta käyttäytyy vähän tökerösti ja muun muassa nauraa Veeralle, kun tämä kaataa ruokalassa tarjottimen, eikä osaa sanoa omaa nimeään kunnolla. Veera siis inhoaa eskaria heti alkuunsa, eikä tilannetta helpota, että päivälepoaikaan ei uni tule silmään ja polttopallossakin hän palaa ensimmäisenä. 

Anneli Kanto ja Noora Katto: Veera Virtanen ja esikoulu
Karisto 2014

Päivän loppupuolella Veera kuitenkin huomaa, että myös kaikkitietävä Alex on vielä pieni poika, joka tarvitsee Veeran apua. Ja laululeikkituokion aikana Veera pääsee loistamaan ja saa itseluottamustaan takaisin. Ensimmäinen eskaripäivä ei sitten onneksi kuitenkaan ole täysi katastrofi, ja kun r- ja s-kirjaimetkin kotona taas "löytyvät", päättää Veera mennä eskariin seuraavanakin päivänä.

Anneli Kanto ja Noora Katto: Veera Virtanen ja esikoulu
(Karisto 2014)

Toinen, ihanan rohkaiseva kirja, jossa päähenkilö menee uuteen päiväkotiin on Kariston Rohkeus-kirjoituskilpailussa kunniamaininnan saanut kuvakirja Ihana Maija. Kirjan on kirjoittanut Johanna Hulkko ja herkällä otteella kuvittanut Marjo Nygård. Maija on herttainen tyttö, joka rakastaa hyönteisiä ja haaveilemista. Hän on rohkea ja reipas ja tykkää leikkiä parhaan ystävänsä kanssa metsää pöydän alla. 

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)

Maija lähtee äitinsä kanssa neuvolaan, ja matka sinne kulkee päiväkodin ohi. Päiväkodin pihalta eräs lapsi huutaa Maijalle ja äidille: "Läski!", ja Maija huomaa, miten äiti tulee siitä surulliseksi. Maija tulkitsee tilanteen niin, että poika on haukkunut äitiä ja käy näyttämässä pojalle rumimman irvistyksen. Maija ei siis vähästä säikähdä! 

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)

Neuvolassakin äiti on selvästi jännittynyt, mutta Maija ei ilmeisesti yhtään. Hän tuntee neuvolan tdin ja pitää tästä kovasti. Täti punnitsee Maijan ja kyselee tytön ruokailu- ja liikuntatottumuksista. Iloinen ja sanavalmis tyttö kertoo pitkän listan terveellisistä ruuista, joita syö paivittäin ja selostaa liikunnallisia leikkejä ja puuhia, joita tykkää harrastaa. Tätiä naurattaa, ja äiti on helpottunut.

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)

Kotimatkalla Maija ja äiti kävelevät sen saman päiväkodin ohi kuin menomatkalla. Tällä kertaa kaksikolle huudellut poika tuleekin pyytämään Maijaa leikkimään, ja Maija lupaa tulla seuraavana päivänä, kun hän aloittaa päiväkodissa. Seuraavana aamuna Maija on jo kuuden aikaa eteissä vaatteet päällä valmiina odottamassa päiväkotipäivän alkamista. Häntä ei taida jännittää päiväkodin aloittaminen lainkaan!

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)

Runokirja Ykköne on yliveto

Heli Laakson runoilema ja Anne Vaskon kuvittama runokirja Ykköne (WSOY 2018, saatu kustantajalta) on ihan todella yliveto. Tekstit samaan aikaan naurattavat ja ihmetyttävät lukijoita ja kuulijoita - ainakin meidän perheessämme.

Luimme kirjan yhdessä 2-, 4- ja 6-vuotiaden lastemme kanssa alusta loppuun ja heti perään lopusta alkuun. Jopa kaksivuotias kuunteli Turun murteella (vai olisikohan oikea termi lounaismurteella?) kirjoitettuja loruilotteluja hipihiljaa, vaikkei varmastikaan ymmärtänyt runojen sisällöstä yhtään mitään. Eivätköhän ne olleet ne runojen rytmi, murrekielen kiemurat sekä Anne Vaskon värikylläiset, runoja hyvin avaavat kuvitukset, jotka naulitsivat kaksivuotiaankin kainalooni Ykköne-kirjaa kuuntelemaan.

Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)

Kuusivuotias kuuntelijamme puolestaan tokaisi jossain vaiheessa kesken lukuhetkemme: "Siis, miks tää on kirjotettu tällai? Onks tää koko kirja tällaista? Mä en oikein ymmärrä..."

"... Mut ihmine, yks miäs, yks naine, o yksinäine! ..."
Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)

Eikä ehkä ole ihmekään, ettei tällainen ei-turkulainen perhe ihan kaikkea kuulemaansa heti ensilukemalta ymmärräkään, mutta aivan takuuvarmasti Laakson runokirjasta voi silti nauttia ihan täysin rinnoin. En voi kuin ihmetellä, miten Laaksonen on saanut runoiltua kokonaisen kirjan verran numeroista ja vieläpä niin hauskasti, että väkisinkin vedin lukiessani suutani hymyyn. Ja tosiaan, tekstit oli pakko yrittää lukea ihan "oikealla" Turun murteella, painotuksineen kaikkineen. Kylläpä tuli tätä lukiessani eräs turkulainen ystäväni mieleeni.

Numerokialto on yksi runosuosikeistani!
Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)

Ykköne-kirjan runot siis kertovat numeroista, mutta mahtuupa joukkoon myös omat runonsa muun muassa puolelle, väärälle numerolle ja jopa Kertun kertomataululle. Monet runoista ovat vitsikkäitä ja sisältävät hauskoja jäyniä tai koukkuja. Aivan mainio lisä on myös kirjan kansissa olevat pisteiden yhdistelyaukeamat, laskutehtäväaukeama sekä niin ikään Turun murteella kirjoitettu Lukusanafundeerauksi elikkä yhrelaine numeroessee. Ja toki lopussa on meitä ei-turkulaisia (tai muita sen alueen murteen hallitsevia) varten laadittu murresanakirja.

Matikkapulmia Turun murteella
Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)

Tämä runokirja on takuuvarmasti tulevassa ekaluokassani matikantuntien ilona, sillä aion lukea siitä runoja aina, kun opettelemme uuden numeron. Ykköne saa totisesti hymyn huulille, ja sopii kaikenikäisille lukijoille.

Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)

Ja lopuksi (tai alkuksi): Lisää itse sivunumerot!
Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)

Ps. Sunnuntaina 5.8. Hämeenlinnassa järjestettäville taidefestareilla juhlitaan Ykköne-kirjan julkkareita klo 11.

Sinihirviö tahtoo kaiken eli kuvakirja siitä, kun mikään ei riitä

Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä 2018, arvostelukappale, alkuteos Little Tiger Press) on Jeanne Willisin kirjoittama, Jenni Desmondin kuvittamaja Raija Rintamäen suomentama hauska kuvakirja pienestä, sinisestä hirviöstä, joka ei koskaan ollut tyytyväinen siihen, mitä sillä on.

Jo vauvana Sinihirviö rakasti kaikkea uutta, eikä esimerkiksi lakannut huutamasta ennen, kun sai uudet vaunut vanhemmiltaan. Kuten kaikkeen muuhunkin saamaansa, Sinihirviö kyllästyi pian uusiin vaunuihinsa, uuteen nalleensa ja myös uuteen pikkusiskoonsa.

Jeanne Willis & Jenni Desmond: Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä Oy 2018)

Niinpä se päätti lähteä aloittamaan uuden elämän, otti isoäidiltään perimänsä rahat ja lähti ostelemaan kaikkea uutta. Aluksi se iloitsikin ostamistaan asioista, mutta päätyi aina haluamaan lisää, isompaa ja parempaa. Uusi hattu ei esimerkiksi ollut sen mielestä enää yhtään hieno, vaan se tahtoi kiiltävänpunaisen urheiluauton.

Jeanne Willis & Jenni Desmond: Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä Oy 2018)

Autokin kadotti pian uutuudenviehätyksensä, minkä jälkeen Sinihirviö hankki oman huvipuistollisen palatsin, sen jälkeen lentokoneen, oman saaren ja sinne jopa uudet eläimet - koska se ei tietenkään tykännyt vanhoista eläimistä.

Jeanne Willis & Jenni Desmond: Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä Oy 2018)

Omalla saarellaan se olikin pikkiriikkisen hetken tyytyväinen ja tuumi: "Nyt olen ostanut kaiken, mitä onneen tarvitaan." Aika pian sitä rupesi taas harmittamaan kaikki "vanha", jopa taivaalla kuumasti loistava aurinko. Niinpä Sinihirviö nielaisi auringon! Se osoittautui käänteentekeväksi hetkeksi, jolloin ahne ja hieman röyhkeä Sinihirviö muuttuu söpöksi ja kiltinoloiseksi pikkuiseksi taas:

Sinihirviön tuli kylmä, ja sitä hirvitti olla yksin. Se kaipasi halia, mutta ei saanut lohtua mistään uudesta.

Jeanne Willis & Jenni Desmond: Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä Oy 2018)

Se ajatteli ensin menevänsä ostamaan itselleen uuden perheen yksinäisyyttä helpottamaan, mutta muisti onneksi, että se pitää vanhasta perheestään:

"Minä en tarvitse uutta perhettä!" Sinihirviö hoksasi.

Se palasi pikapikaa kotiin, ja antoi ison halin vanhalle äidilleen, isälleen ja pikkusisarukselleen. Tämä teki Sinihirviön sata kertaa onnellisemmansi kuin uudet hatut, nopeat lentokoneet ja paratiisisaaret konsanaan. Koska nyt, sillä oli kaikki mitä se tarvitsi.

Jeanne Willis & Jenni Desmond: Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä Oy 2018)

Sinihirviö tahtoo kaiken on onnistunut kuvakirja, sillä Jeanne Willis osaa kirjoittaa kuvakirjoja, joissa on joku tärkeä opetus, mutta jotka eivät alleviivaa sitä liikaa. Willis ei osoittele tai opeta pientä lukijaa kurttuotsaisesti, vaan kirjoittaa hauskoja tekstejä, joiden ääressä lukija hoksaa kuin huomaamattaan yhtä sun toista.

Willisin kahteen aiemmin suomennettuun kuvakirjaan voit tutustua näistä linkeistä: Seepra joka oli liian vikkelä ja Pukkien pikku pila.

Kuvakirja, jossa opetellaan lukukäsitettä: Villami oivaltaa numerot

Tässä naistenviikon viimeisessä postauksessani esittelen kuvakirjan, jonka toinen tekijä viettää minun laillani  tänään nimipäiväänsä (Kristiinan yms. päivä). Kirja on Marjukka Niemen kirjoittama ja Kristiina Mäkimattilan kuvittama Villami oivaltaa numerot (Marketiimi 2017, saatu kustantajalta). Olen aiemmin esitellyt blogissani kirjat Utelias Villami ja Villami löytää värit.

Tässä uusimmassa Villami-kirjassa pikkuinen lammas opettelee numeroita, lukusanoja ja -määriä. Kirjassa on opettavainen sävy, ja tarkoitus on selvästi johdattaa myös lukijat lukusanojen ja numeroiden maailmaan. Liikkeelle lähdetään lukukäsitteen ideasta, eli siitä, että minä olen yksi, sinä olet yksi, tuokin voi olla yksi, mutta yhdessä olemme enemmän (kaksi, kolme jne.). Jokaisella lukusanalla on myös oma numeromerkkinsä.

- Isä, minä tiedän jo paljon asioita. ... Mutta isä, nyt minua mietityttää. Minä tiedän, että katraassamme on PALJON lampaita ja että perheessämme on MONTA lammasta, mutta entä minä. Olenko minä PIKKUMONTA?

Marjukka Niemi & Kristiina Mäkimattila:
Villami oivaltaa numerot (Marketiimi 2017)

Villami oppii nopeasti laskemisen idean, ja alkaa yhdistellä lukusanaan myös oikeita lukumääriä ja niiden numeromerkkejä. Isä opettaa Villamille myös erilaisia muistisääntöjä, mitä asiaa mikäkin nemeromerkki muistuttaa. Numero kaksi näyttää esimerkiksi joutsenen kaulalta ja neljä on ylösalaisin oleva tuoli. Tämä on hauska idea ja voi ihan oikeastikin auttaa lapsia muistamaan, miten jokin tietty numero piirretään.

Marjukka Niemi & Kristiina Mäkimattila:
Villami oivaltaa numerot (Marketiimi 2017)

Aiempien Villami-kirjojen tavoin myös tässä kirjassa taittoa on väljää ja fontti miellyttävän isoa. Tässä kirjassa ei ole kovin montaa lorua, mutta pari sentään on mahtunut mukaan. Mäkimattilan piirtämät kuvat ovat suloisia ja havainnollisia, mutta vielä enemmän olisi voinut hyödyntää sitä, että kuvista olisi voinut etsiä asioita, joita on kulloinkin opeteltavan numeron verran. Paikoin myös tuntui, että teksti ja kuva olisivat voineet olla samalla sivulla, jolloin ne olisivat paremmin tukeneet toisiaan (esim. teksti, jossa tutustutaan numeroon viisi sekä sitä käsittelevä kuva, katso kuva yllä ja alla). Jäin myös kaipaamaan sivunumerointia.

Marjukka Niemi & Kristiina Mäkimattila:
Villami oivaltaa numerot (Marketiimi 2017)

Villami oivaltaa numerot sopii hyvin luettavaksi sekä kotona että vaikka esikoulussa, jossa jo systemaattisemmin tutustutaan numeroihin ja laskemiseen. Mietin, että niissäkin ekaluokissa, joissa ei ole käytössä sellaista kirjasarjaa, johon on lisätty kehystarina jo valmiiksi, tämä kirja voisi toimia numero kerrallaan luettuna tunnin aloituksissa.

Marjukka Niemi & Kristiina Mäkimattila:
Villami oivaltaa numerot (Marketiimi 2017)

Hyvää nimipäivää vielä Kristiina Mäkimattilalle ja kaikille muillekin tämän päivän nimpparisankareille!

Taiteellinen kuvakirja yksinäisyydestä ja lapsen näkymättömyydestä: Olematon Olga

Näkymöttämyys, yksinäisyys, yksin jääminen... Kaikki nuo ovat sanoja, joilla on surullinen kaiku eikä suotta. On raadollista kokea itsensä näkymättömäksi ja olemattomaksi toisten joukossa.

Luin keväällä Meidän Perhe -lehdestä artikkelin, jossa oli selvitetty miksi ja miten ihmisestä tulee näkymätön. Selvitys oli tehty nettikyselyn avulla, ja siihen oli tullut kaikkiaan 690 vastausta. Tulokset olivat analysoineet kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila Turun yliopistosta ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta. Tulosten perusteella tutkijat listasivat kuusi tekijää, jotka vaikuttavat siihen, että ihminen jää yksin. Kuudes tekijä on pysäyttävä: sattuma. Artikkeli on tarjolla netissä vain tilaajille, mutta tiivistelmän voi käydä lukemassa täältä. Nuorimmat kyselyyn vastanneista olivat 11 - 15 -vuotiaita, ja koulu oli vastauksissa hyvin keskeisessä roolissa, eikä ihme, sillä lapset viettävät ison osan ajastaan koulussa, jossa joku on valitettavan "helppo" jättää porukasta ulkopuolelle. Tämä taas tarkoittaa sitä, että meidän aikuisten pitäisi olla erityisen herkkänä ja pyrkiä tekemään kaikkensa, jotta kukaan ei kokisi olevansa olematon.

Kirjailija Inka Nousiainen ja kuvittaja Satu Kettunen ovat tarttuneet tähän tärkeään aiheeseen ja tehneet yhdessä kuvakirjan Olematon Olga (Otava 2018, arvostelukappale kustantajalta), jossa Olga on useimmille ihmisille nimensä mukaan olematon. Olga on se tyttö, joka on saattanut pukeutua kukkahaalariin juuri silloin kun on istahtanut kukalliseen nojatuoliin tai keltaiseen takkiin juuri sillä hetkellä kun tuulenpuuska on tempaissut ilmaan kasan vaahteranlehtiä. 

Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Olematon Olga
(Otava 2018)

Olga on tyttö, joka unohtuu helposti, mutta kirjan kertoja eli eräs aikuinen täti tahtoo esitellä Olgan pienelle pojalle. Hän sanoo:

Mutta eipä unohdeta Olgaa. Se on meidän tehtävämme nyt. Olla unohtamatta Olgaa. On liian paljon ihmisiä, jotka unohtuvat tai ainakin melkein unohtuvat, muistuvat mieleen viime hetkellä, ...

Ja kuitenkin täti keskittyy Olgasta kertoessaan höpöttämään niin paljon itsestään ja hyppii hyvää tarkoittaen sivupoluille, että ei muista kuitenkaan esitellä Olgaa pojalle, ennen kun Olga on jo lähtenyt. Sen hän kuitenkin ehtii kertoa, että Olgalla on hieno kyky, nimittäin kyky olla muilla ystävällinen. Kuten täti kertoo, jokainen meistä on ainutlaatuinen ja kokee asiat omalla tavallaan. Jokainen meistä kertoisi itsestään eri asioita, kun me kertoisimme toisistamme.

Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Olematon Olga
(Otava 2018)

Ja niin tätikin taas kertoo vaikka mitä itsestään. Ja on tietysti tavattoman pahoillaan, kun ei ehtinyt esitellä Olgaa ja poikaa toisilleen:

Lupaathan että katselet ja kuuntelet tarkemmin kuin minä, ja kun näet Olgan voit vaikka hymyillä hänelle. Silloin hän ei luule olevansa olematon. Sillä jos ihminen luulee olevansa olematon, se tekee hänet kovin surulliseksi.

Ja juuri se on tärkeää: tulla huomatuksi, tulla kohdatuksi, tulla näkyväksi! Onneksi kirjan viimeinen kuva on varsin toiveikas. Poika onnistuu löytämään Olgan!

Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Olematon Olga
(Otava 2018)

Pidin kovasti Inka Nousiaisen ja Satu Kettusen edellisestä yhteisestä lastenkirjasta Yökirja (Tammi 2015), ja sekin käsitteli eräällä tavalla yksinäisyyttä ja ystävän tärkeyttä. Myös Olematon Olga on hieno kirja, jonka kuvitus on hyvin persoonallista ja taiteellista. Aluksi lapseni hieman vierastivat tämän kirjan kuvitustyyliä, eikä tekstikään ole kaikkein helpoimmasta päästä. Kuitenkin Olematonta Olgaa voikin lukea useamman kerran, keskustellen sekä kuvia tutkien ja ihmetellen.

Tänään nimipäiviään viettävät Olga ja Oili. Hyvää nimipäivää kaikille nimiäiväsankareille!