Vuoden viimeinen: Tuulen vuosi

Hanna Konola on kirjoittanut ja kuvittanut kauniin kirjan Tuulen vuosi (Etana Editions 2016, saatu kustantajalta), joka kuljettaa lukijansa tuulen matkassa läpi vuodenkierron. Kyseessä on tällä kertaa kuvakirja, joka miellytti ehkä enemmän minun aikuista makuani kuin lapsiani. Jokaisella aukeamalla on yksi lause ja kuva tai kuvitus, joita katsoessa tulee mieleen adjektiivit: graafinen, pelkistetty, hilpeä ja herkkä. Kirjan värit ovat hempeitä pastilleja ja ilme sellainen, että tämä teos on saanut koristaa työhuoneeni hyllyä han sisustuselementtinä.

Tuulen vuosi alkaa huhtikuusta, jolloin talvella hiljentynyt tuuli lennättää riemullisen tuntuisesti leijoja taivaalla. Toukokuussa tuuli saa huiskia terälehtiä sinne ja tänne, kesällä se saa keinutella poutapilviä ja pieniä laivoja laineilla. Syksyllä tuuli puhaltaa puiden lehtiä ja saattelee muuttolinnut matkaan. Talvella se antaa luistelijoille vauhtia ja lopulta helmikuussa nauttii paikallaan olosta. Maaliskuun koittaessa tuuli alkaa taas odottaa uutta kevättä!

Otin Tuulen vuoden esiin tämän kuluneen vuoden viimeisenä päivänä ja muistelin, mitä kaikkea minun vuoteni on sisältänyt. Mieleeni tulee aika paljon isoja, ihania ja jännittäviä asioita. Voin hyvillä mielin sanoa, että kulunut vuosi 2016 on ollut iloinen ja ihana. Tänä vuonna olen saanut lukea ja esitellä suuren joukon hienoja kirjoja ja iloinnut erityisesti kotimaisten kirjojen kovasta tasosta! Nyt tuulen tavoin minä käännän katseeni vuoteen uuteen vuoteen ja odotan, mitä kaikkea se tuo tullessaan. 2017 on Suomen juhlavuosi ja Kirjan vuosi. Odotukset ovat siis ainakin korkealla!