Kirjamessupostaus: Lasten alue tuotti pettymyksen mutta sen ohjelma ei

Huh, mikä viikonloppu takanata. Jaloissa ja selässä tuntuu, että perjantain, lauantain ja sunnuntain aikana on tullut samoiltua varmaan kilometritolkulla messuhallia eestaas, seisoskeltua kirjalaarien äärellä ja istuttua yhteensä tuntikausia kuuntelemassa kiinnostavia keskusteluja ja taitavia kirjailijoita. Kyllä nuo messut vaan ovat yksi kirjavuoteni kohokohta, sillä on niin huikean hauskaa päästä seuraamaan kirjallisia keskusteluja, hypistellä toinen toistaan houkuttelevampia teoksia ja ennen kaikkea tavata messuilla muita kirjoista ja kirjallisuudesta kiinnostuneita ihmisiä; kanssabloggareita, kustantajia, kirjailijoita ja muita kirja-alan toimijoita.

Palaan messutunnelmiin toisessa postauksessa, sillä nyt haluan kirjoittaa aiheesta, josta Timo Parvelakin ehti jo kirjoittaa Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen. Minunkin on pakko päästä napisemaan ja jupisemaan näin "ääneen" siitä, että lastenalue oli mielestäni ankea ja huonosti suunniteltu, ja tämä on asia, joka pitää sanoa ääneen! Tuo lapsille suunntattu alue ei todellakaan ollut lapsiystävällinen tai kutsunut lapsikävijöitä viihtymään kirjallisuuden parissa.

Lasten alue oli taas sijoitettu siten, että se oli avoin joka suuntaan, eli sen ympärillä kävi koko ajan kauhea kuhina, eikä lapsilla ollut mahdollisuutta rauhalliseen oleskeluun kirjojen parissa. Perjantaina tuo alue oli suorastaan luontaantyöntävä, kun yläkoululaiset olivat vallanneet koko alueen, sen sohvan ja säkkityynyt, riehuivat ja retuuttivat sinne tuotua Mörköä niin, että sen osasia lenteli ympäriinsä. Enpä viitsinyt laskea omaa taaperoani edes alas rattaista, vaikka Turussa hän viihtyi lastenalueella pitkään ja minä pystyin siinä häntä vahtiessani kuuntelemaan isompien lasten kanssa omia kirjojaan lukevia kirjailijoita. (Turun messujen lastenaluetta esittelen tässä postauksessa.)

Lasten alue oli aika iso, mutta sieltä puuttuivat oikeastaan kaikki viihtyisyyttä lisäävät ja lapsilukijoita houkuttelevat elementit. Iso Harry Potter -bussi oli kyllä upea, mutta ei yksin riittänyt pelastamaan alueen kolhoutta. Missä olivat rauhalliset lukusopet, mielikuvitusta ruokkivat lavasteet ja Turun messuilla kiitosta saanut kirjahylly, josta aikuiset ja lapset olisivat voineet valita luettavaa, jonka äärellä he olisivat voineet tutustua kirjoihin ja rauhoittua messuhulinan keskellä?

Sunnuntaina Mörkö oli saanut ympärilleen aidan!

Lisäksi tuntui hassulta, että lähes kaikki lastenkirjallisuuten liittyvät keskustelut ja kirjaesittelyt käytiin tuolle alueelle pystytetyillä kahdella "lavalla" (lue pari jakkaraa lattialla), joita ei oltu merkitty mitenkään näkyvästi toisin kuin muut lavat oli merkitty (muiden lavojen nimet olivat katoissa roikkuvissa kylteissä). Toki ymmärrän, että lastenkirjaesittelyt halutaan tuoda lasten keskelle, mutta moni keskusteluista oli myös sellaisia, että ne olisivat varmasti kiinnostaneet aikuisia, eivätkä lastenlueen pikkuiset jakkarat suorastaan kutsuneet meitä aikuisia istumaan, kuuntelmaan ja viihtymään.

Magia-"lava". Tällä lavalla kirjailijat ja kääntäjät kertoivat työstään ja pohtivat esimerkiksi aiheita, "erilaiset perheet lastenkirjoissa" sekä "monikulttuurisuus lastenkirjoissa". Nämä aiheet olisivat varmasti kiinnostaneet isompaakin yleisöä, jos ne olisi tuotu rohkeammin isommille areenoille.

Lastenkirjallisuus ja niiden tekijät ansaitsevat mielestäni tulla esitellyksi suuremmilla lavoilla, sillä se kertoisi paljon myös niiden arvostuksesta. Kaikkialta saa tällä hetkellä lukea, kuinka vanhemmat lukevat lapsillee yhä vähemmän ja lasten lukutaito heikkenee, mutta sitten edes kirjallisuustapahtumassa ei oikein osata satsata lastenkirjallisuuteen ja lapsilukijoihin. Se on aika surkeaa!

Itse ohjelma noilla lavoilla oli kuitenkin hyvää ja mukavan vaihtelevaa: oli kirjailijahaastatteluja, satuhetkityyppistä ohjelmaa ja kirjailijoiden ja haastattelijan välisiä paneelikeskutelumaisia juttutuokioita. Tästä kiitos kaikille ohjelman järjestäjille, haastattelijoille ja esiintyjille! Hiukan harmillisesti ohjelmaan kuuluneet musiikkituokiot oli kuitenkin sijoitettu lastenalueella olevaan telttaan, joten ne menivät varmasti monelta ohi, eivätkä päässeet ihan oikeuksiinsa.

Orkesterit ja muusikot esiintyivät teltassa, joka lähemmin tarkasteltuna paljastui Tarina-lavaksi.
Missään ei ollut kylttiä, josta sen olisi selvästi nähnyt kauempaakin katsottuna.

Voisiko lastenalueen vieressä olla kunnollinen lava lastenkirjailijoiden haastatteluille, satunurkka tai pienempi lava niihin kirjailijoiden pitämiin kirjanlukuhetkiin ja voisiko alueen sijoittelua miettiä niin, ettei siitä tule pelkkä läpikulkupaikka? Satsaamalla lapsiin satsataan tuleviin aikuislukijoihin (= tuleviin kirjojen ostajiin). Minä pidän valtavasti Helsingin Kirjamessuista ja niiden tunnelmasta, mutta tässä lastenkirjallisuusasiassa messujärjestäjät voisivat kyllä ottaa mallia Turun Kirjamessuista. Jos Lasten alue on viihtyisä ja kutsuva, jaksavat lapset olla siellä kauemmin, aikuisetkin viihtyvät paremmin, lastenkirjallisuus ja sen upeat tekijät tulevat paremmin esille.

Lasten alue: läpikulkupaikka?