Kaheli sakki ja kauhujen kaappi

Ei sovi tosikoille. Tällainen varoitusteksti pitäisi kirjoittaa Noora Kunnaksen kirjoittaman ja Jenna Kunnaksen kuvittaman lastenromaanin Kaheli sakki ja kauhujen kaappi (Otava, 2015) kanteen. Nimittäin sen lisäksi, että kirjassa on runsaasti nerokkaasti keksittyjä ja kuvattuja, hulvattoman hullunkurisia ja kertakaikkiaan kaheleita hahmoja, on siinä paljon päättömiä ja naurattavia tapahtumia joita höystetään sopivalla määrällä (okei, runsalla määrällä) pieruhuumoria

Tein aluksi sen virheen, että hyppäsin kirjan alussa olevien hahmoesittelyjen ohi ja aloitin lukemisen itse tarinasta sillä seurauksella, että huomasinkin hyppääväni suoraan keskelle tapahtumia ja kohtalaisen runsasta henkilögalleriaa. Meinasinkin pudota tapahtumien kärryiltä heti ensisivuilla, joten palasin takaisin alkuun ja tutustuin ensin kirjan hahmoihin. Majuri Kuugelbum, Bertta Perätuuli, Heikki Nieminen, Kerttuli Kvartsinäkkäri-Nieminen, Hemppa, Hugo Von Husmus ja porsaskaksoset Pipana ja Papu ovat kaikki vanhoja leluja ja Majatalo Perätuulen asukkaita. Majatalo Perätuuli on Bertan nimeämä nukkekoti, joka ennen toimi majatalona, mutta johon nyt on jäänyt asustamaan tämä vakituinen sakki hyvin sekalaisia tyyppejä.

Elo Perätuulessa on mukavaa eikä sitä häiritse kuin yli-innokkaan runoilijahiiren, Hugo Von Husmusen päätön runolausunta aina silloin tällöin. Asukkaiden täytyy kuitenkin alati muistaa varoa joutumasta nukkekodin ulkopuoliseen maailmaan eli huonemaailmaan, sillä tiedetään, että siellä lymyää kamala ja kammottava leluja syövä Molla Maija -hirviö. Vain Heikki Nieminen on nähnyt Molla Maijan, mutta tietää kertoa, että nukkekodista kauan sitten kadonnut Voimamies on joutunut hirviön uhriksi.

Tietysti käy niin, että Hugo lausuu kömpelöitä runokyhäelmiään sellaisella paatoksella, että luiskahtaa nukkekodin reunan yli suoraan huonemaailmaan. Maailmansodan veteraanin eli Majurin johdolla asukkaat muodostavat pelastupartion ja lähtevät etsimään pudonnutta runoilija-ressua. Hugo kyllä löytyy, mutta samassa rytäkässä vauhdikkaat, seikkailuja etsivät possulapset Pipana ja Papu onnistuvat puolestaan katoamaan. Majatalo Perätuulen urheat asukkaat jatkavat siis pelastusoperaatiota ja saapuvatkin lopulta vanhan kaapin luo - siis juuri sen, jossa Molla Maijan tiedetään asuvan ja jonne hän huhujen mukaan sieppaa avuttomat uhrinsa. Kohtaamista Molla Maijan kanssa ei siis voida välttää...

Vaikka Majatalo Perätuulen asukkaita oli paljon, ja aluksi oli vaikea saada selkoa, kuka kukin on, onnistuivat hahmot kuitenkin viihdyttämään minua varsin mukavasti. Erityisen ihastuttavia hahmoja olivat kaasuja rakkakudella päästelevä Bertta Perätuuli, äkäinen Heikki Nieminen ja hänen vaimonsa Kerttuli Kvartsinäkkäri-Nieminen, jonka suurin idoli on itse iso-Arska. Toivoin, että minulla olisi ollut sellainen 5-7-vuotias natiainen, jonka kanssa olisin saanut jakaa tämän lukukokemuksen, sillä Kahelin sakin ja kauhujen kaapin huumori kaikkine pieruineen, pipanoineen, papanoineen, kaasuineen ja lemuineen varmasti vetoaisi kyseisen ikäisiin lapsosiin.

Kirjan ovat aiemmin lukeneet ja arvostelleet esimerkiksi myös Rouva Huu ja Niina T.