tiistai 9. kesäkuuta 2015

Helppolukuinen lasten dekkari: Kivalan etsivät 4, Väsynyt leijona (Dekkariviikko)

Johanna Tuomola on minulle tuttu kirjailija lapsuudesta, jolloin luin hänen kirjoittamiaan hevoskirjoja.  Nykyään Tuomola on keskittynyt kirjoittamaan dekkareita pääosin aikuislukijoille. Tutustuessani kirjastossa lapsille ja nuorille suunnattuihin dekkareihin eli erilaisiin etsivä- ja salapoliisikirjoihin, löysin ilokseni Tuomolan kirjoittaman lasten dekkarisarjan, jonka neljännen osan Kivalan etsivät, Väsynyt leojona (Myllylahti, 2014) lainasin ja luin kotona yhdeltä istumalta.


Kirjan takakannessa mainitaan, että kyseessä on helppolukuinen dekkarisarja, ja Väsynyt leijona onkin miellyttävän selkeä lukea, sen fontti on kohtalaisen suurta ja juoni melko yksinkertainen. Mikään juuri lukemaan oppineiden lasten ensikirja tämä ei kuitenkaan ole, sillä sivuja on kuitenkin 76, ja Satu Konttisen piirtämiä mustavalkokuvia on tekstin seassa harvakseltaan, ei läheskään jokaisella sivulla. Vaikka kirja siis on kohtalaisen helppolukuinen, vaatii se jo lukijalta hieman enemmän taitoa kuin esimerkiksi eilen esittelemäni Varkaat kiinni!.

Kivalan etsivät muodostuvat kolmesta kaveruksesta: Lumista, Matista ja Sampsasta. He ovat luokkatovereita ja toistensa parhaat ystävät. Väsyneen leijonan päähenkilö on Matti, joka kipuilee vanhempiensa avioeroa, eikä voi sietää äitinsä uutta miesystävää. Kolmikko löytääkin uuden arvoituksen ratkaistavakseen osittain juuri siitä syystä, että alakuloinen Matiti haluaa itselleen muuta ajateltavaa kuin äitinsä uuden miesytävän. Lapset pääsevät vierailemaan sirkukseen, jonka vetonaula kauhistuttava ja hurja Leo leijona, on jostain kumman syystä väsähtänyt, apaattinen ja kaikkea muuta kuin hurja.

Kontisen kuvitus sopisi vanhemmillekin lapsille kirjoitettuihin kirjoihin,
 ja se tuo mieleeni vanhan tyttökirjasarjan Dana-tytöt (kirjoittanut nimimerkki Carolyn Keene) kuvituksen.
Matti haluaa alkaa selvittää, mikä leijonaa vaivaa, ja ystävykset ryhtyvät toimeen. Aika pian heille selviää, miksi leijona on väsynyt, mutta heidän pitää vielä keksi, kuka hyötyy siitä, että hurja leijona taantuu sirkusesitysten ajaksi väsyneeksi kotikissaksi. tapahtumat etenevät nopeasti, johtolangat löytyvät helposti eikä syyllistäkään tarvitse kovin kauan hakea.


Vaikka kirjan juoni siis onkin melko yksinkertainen ja helppo, on Väsynyt leijona kuitenkin varsin miellyttävää luettavaa. Kuin varkain Tuomola käsittelee tarinan ohessa suuria, monien lasten elämää koskettavia teemoja kuten vanhempien avioeroa, ystävyyttä ja ennakkoluulottomuutta. Matin isä esimerkiksi selittää pojalleen lempeästi, miksi he ovat Matin äidin kanssa päätyneet eroon ja miksi kaikille on parempi että vanhemmat asuvat nykyään erillään eivätkä enää riitele jatkuvasti. Topakka Lumi-tyttö puolestaan pohtii, miksi Sampsa kertoo ystävilleen niin vähän omasta perheestään eikä koskaan kutsu näitä kotiinsa.

" - Jos sinulla olisi suuri salaisuus, jota et uskaltaisi jakaa ystäviesi kanssa, etkö tuntisi itseäsi yksinäiseksi?" Lumi kysyy, kun he pohtivat Matin kanssa, miksi Sampsa on niin vaitonainen perhettään koskevista asioista. Kirjan lopussa lukijalle vinkataankin, että seuraavaksi Lumi ja Matti aikovat selvittää Sampsan kantaman salaisuuden, "jottei sen enää tarvitse olla niin yksinäinen".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti