L niin kuin Leopardi kutsuu leikkimään kirjaimilla

Sari Airola on kirjoittanut kuvittanut sympaattisen lastenkirjan L niin kuin Leopardi (WSOY, 2015), joka suorastaan kutsuu lukijaansa ihmettelemään kirjaimia, tunnistamaan alkuäänteitä ja makustelemaan sanoja. Luimme tämän iltasatuna kolmevuotiaan esikoisemme kanssa, ja aamulla sain heti lukea kirjan hänelle uudestaan - kahdesti.

Pieni Leopardi, eli Pardi, herää aamulla ja huomaa, että sen hännällä loikoilee jokin, joka on litteä ja tuoksuu lempeästi luumulle. Pardi itse on ihmeissään, mikä kumma kapistus on kyseessä, mutta sen ystävä, laulamista ja lallattamista rakastava Kisuli tunnistaa kapineen L-kirjaimeksi. Pardi laittaa kirjaimen talteen lelulaatikkoonsa.

Leopardi saa kahden päivän aikana vastaanottaa näitä kirjaimia mitä hassummissa tilanteissa. Iso O-kirjain esimerkiksi tukkii olohuoneen oviaukon, ja karkaava kengännauha muodostaa A-kirjaimen. Roiskuva rapa sotkee Pardin ja muodostaa samalla tutun kirjainmuodon, joka Pardin mielestä muistuttaa päätä ja kahta askeltavaa jalkaa. Pardi poimii kaikkia kirjaimet talteen, vaikka ihmetteleekin, mistä ne tulevat ja tuskaileekin välillä, kun ei ymmärrä koko leikkiä.

Kirjaimet kihisevät ja kuhisevat lelulaatikossa, ja Pardi päättää laittaa ne järjestykseen. Hän pinoaa ja asettelee niitä jonoon toistellen samalla kirjainten nimiä. Lopulta Leopardi tunnistaakin kirjainten muodostaman tutun sanan: L-E-O-P-A-R-D-I. Sitten kirjaimet kuitenkin alkavat haalistua, ja ensin Pardi hätääntyy, sillä leikkihän on vielä kesken. Hän kuitenkin riemastuu huomatessaan, että pystyy muistamaan kaikki kirjaimet, sillä
¨ ne ovat jo kuin hänen vanhoja ystäviään. Innoissaan pieni Leopardi rientää näyttämään äidilleen, miten hän osaa jo lukea oman nimensä ja huomaa, että lehdessä on lisää erilaisia kirjaimia. "Äiti, minä haluan oppia nuo kaikki kirjaimet!" Pardi päättää.

L niin kuin Leopardi on kirja, joka sopii luettavaksi kaikkien niiden lasten kanssa, jotka ovat edes hiukankin kiinnosuneita kirjaimista. Kirjan tarkoitus ei suinkaan ole opettaa kaikkia lukemaan tai tunnistamaan kaikkia aakkosia. Se ohjaa lempeästi kirjainten maailmaan ja tarjoaa hauskalla tavalla katsauksen kirjainleikkiin. Sillä leikkiähän kirjainten opettelun pitää olla!

Kirjan etu- ja takakannessa on kuvattu kaikki aakkoset, ja ainakin meillä esikoinen innostui itse tutkimaan kirjaimia lukukerran jälkeen ja miettimään niiden nimiä ja "ääniä" (esim. M-kirjain sanotaan äm, mutta sen "ääni" on "m"). Tarinan edetessä Pardi saa jokaisella aukeamalla aina uuden kirjaimen, ja kyseisellä aukeamalla on esillä myös muutamia sanoja, jotka alkavat Pardin löytämällä kirjaimella. Sanat on kirjoitettu (piirretty) haastavalla fontilla, eli niitä voi hyvin tutkia sellaistenkin lasten kanssa, jotka jo osaavat lukemisen alkeet. Me emme vielä lueskelleet näitä sanoja kolmevuotiaan kanssa, sillä hänelle tärkeintä on vielä itse tarina.

Airolan kuvitus on veikeää ja tarinaan sopivaa. Kirjan värimaailma on niukka ja osa kuvista on sarjakuvamaisen mustavalkoisia tussipiirroksia. Kuvat ovatkin ehdottomasti iso osa kirjan viehätystä. Vähintäänkin yhtä viehättävää on Airolan tapa käyttää kieltä ja leikitellä sanoilla. Hän tarjoilee lukijalle mahdollisuuden laajentaa sanavarastoaan ja oppia tuttujen sanojen synonyymeja.

Kaiken kaikkiaan sekä minä että laspsi tykkäämme tästä kirjasta kovasti! Tällä kirjalla voisi vaikka aloittaa ekaluokkalaisten ensimmäisen lukuvuoden ensimmäisen tunnin. Mikä olisi parempi viesti pienille koululaisille, kuin kirjan tarjoama sanoma: "Kirjaimet ovat kivoja kavereita!" (Tämän toteaa Leopardin äiti pennulleen.)