Tompasta tulee isoveli eli Tomppa ja Piimänakki

Olen jo useamman postauksen verran esitellyt kirjoja, jotka käsittelevät uuden vauvan syntymistä ja esikoisen tuloa isosiskoksi tai -veljeksi.* Nyt olenkin iloinen voidessani esitellä tuohon aihepiiriin kuuluvan uuden kirjan, eli Kristiina Louhen kirjoittaman ja kuvittaman kirjan Tomppa ja Piimänakki (Tammi, 2015, pyydetty kustantajalta tätä juttua varten).

Tomppa-kirjat ovat meillä todella tykättyjä, ja kirjojen aiheet ovat sellaisia, että niistä on helppo löytää yhtymäkohtia omaan pikkulapsiarkeemme.** Tämäkin kirja osui ja upposi kolmevuotiaaseen kohdeyleisöönsä. Kirjassa Tomppa ja Piimänakki Louhi kuvaa Tompan matkaa isoveljeksi vauvan odotusajasta alkaen aina siihen asti, kun vauva viettää ensihetkiään kotona.

Tomppa ja Piimänakki -kirjan tarina etenee lempeän verkkaisesti. Ensin Tomppa kummastelee äidin mahaa, joka näyttää siltä, kun siellä olisi jalkapallo. Maha onkin mainio autorata, jota pitkin Tomppa voi huristella pikkuautoilla ja siinä sivussa tervehtiä mahassa kasvavaa siskoaan. Tomppa odottaa jo kovasti, miltä sisko näyttää. Lopulta koittaakin se päivä, kun vauvasisko päättää syntyä, ja mummi ja Vappu-koira tulevat hoitamaan Tomppaa. Tällainen rauhallinen, arkisia tilanteita kuvaava kerrontatyyli on tuttua jo aiemmista Tomppa-kirjoista.

Kristiina Louhi: Tomppa ja Piimänakki

Tomppaa taitaa hieman jännittää vauvan syntymää, sillä aamupalalla hän ei malta keskittyä mummin esittelemiin vauvakuviin, vaan lennättää palloa, Hiirikoiraa ja Kissa KII:tä niin, että jälkimmäinen lentää mummin kahvikuppiin. Ulkovaatteiden pukeminenkaan ei oikein tahdo onnistua, kun Tomppa onkin yhtäkkiä itse muuttunut vauvaksi...

Kristiina Louhi: Tomppa ja Piimänakki

Louhi osaa kuvata muutamalla kuvalla ja lauseella sitä hämmennystä ja tunteiden kirjoa, mitä isoveljeksi (tai -siskoksi) tuleminen varmasti lapsissa aiheuttaa. Tomppakin on utelias ja iloinen, mutta samalla uutinen siskon syntymästä tekee hänelle kuuman olon ja kaipuun äidin syliin. Kun sisko tulee kotiin, on äidin kädet täynnä työtä, ja Tomppakin otetaan mukaan siskoa hoitamaan. Vaikka Tomppa on selvästi hämmentynyt uudesta perheenjäsenestä, en silti saa tarinasta sellaista vaikutelmaa, että hän olisi mustasukkainen uudesta siskostaan.

Kristiina Louhi: Tomppa ja Piimänakki

Monissa aiemmin lukemissani tämän aihepiirin kirjoissa on korostettu esikoisen uutta roolia isoveljenä tai -siskona, jonka kuuluu yhdessä yössä kasvaa isoksi ja reippaaksi ja alkaa huolehtia pienemmästä sisaruksestaan. Tomppakin osallistuu siskonsa hoitamiseen ja ihmettelee kaikkea uutta, mikä vauvaan liittyy, mutta saa silti itsekin olla vielä pieni ja käpertyä äidin kainaloon keinuteltavaksi.

Kristiina Louhi: Tomppa ja Piimänakki

Tompan ympärillä on monta turvallista aikuista, jotka huomioivat myös häntä, vaikka vauva vaatiikin paljon huomiota. Mummi esimerkiksi lukee Tompalle kirjoja niin paljon, että äänikin käheytyy ja isä hommaa Tompalle hienon yllätyksen...

Kristiina Louhi: Tomppa ja Piimänakki

Kirjan nimi on hauska, ja ensin ajattelin sen viittaavan vauvan sukupuoleen.. Noh, se arvaukseni osui ilmiselvästi ihan metsään. Selitys kirjan nimelle kyllä löytyy, ja itseasiassa se kertoo osuvasti, millaista on lasten ajatustenjuoksu. Piimänakki on nimittäin Tompan keksimä lempinimi siskolleen - ja aika osuva sellainen.

Kristiina Louhi: Tomppa ja Piimänakki

Tomppa ja Piimänakki on juuri niin hyvä, kun Kristiina Louhen uusimman kirjan oletinkin olevan. Siinä oli hieman enemmän tekstiä kuin aikaisemmissa Tomppa-kirjoissa, joissa Louhi kuvaa asiat muutamalla sanalla tai parilla lauseella ja lukija saa itse tulkita tarinaa ja täyttää aukot. Toisaalta Tomppakin on tässä kirjassa kasvanut ja ymmärtää enemmän ja puhuu itsekin pidempiä lauseita. Tomppa-kirjat on kirjoitettu ja kuvattu Tompan näkökulmasta, joten on itseasiassa ihan loogista, että teksti ja lauserakenteet monimutkaistuvat.

*Katso aikaisemmat "Kun perheeseen tulee uusi vauva" -postaukset täältä, täältä ja täältä.
** Katso blogissa aiemmin esitellyt Tomppa-kirjat täältä ja täältä.