"Ihastuttava, kaunisa ja jotenkin nostalginen", nämä olivat ensimmäiset mietteeni, kun selailin kirjastossa Stefan Castan kirjoittamaa, Emma Tinnertin kuvittamaa ja Jaakko Kullbergin suomentamaa Perhoskirja -kirjaa (Kustannus-Mäkelä, 2015). Kirjassa esitellään omilla aukeamillaan runsain tekstein ja tarkoin kuvin 16 päiväperhoslajia, joiden joukossa on joitakin minulle tutumpia mutta myös aivan vieraita perhosia.
Jokaisen perhosen elinvuosi on kuvattu havainnollistavan piirroksen avulla ja tekteissä kerrotut faktat on tiivistetty myös faktalaatikkoon. Lisäksi lukija voi kunkin perhosen kohdalla tarkistaa levinneisyyskartasta, missä kyseistä perhosta voi tavata ja lukea "Hauska tietää" -osiosta vähemmän tärkeää, mutta kiinnostavaa lisätietoa tutkimastaan lajista.
Kirjan alussa kerrotaan yleisesti perhosen rakenteesta, sen aisteista ja luontaisista vihollisista. Sen jälkeen lukijalle neuvotaan, miten tämä voi rakentaa oman perhoshaavin ja pyydystää perhosia niin, että ei tee niille vahinkoa ja voi siten päästää ne tarkkailun ja tunnistamisen jälkeen takaisin luontoon. Kirjan lopussa puolestaan kerrotaan, miksi perhostarkkailusta innostuneiden kannattaa alkaa kirjata havaintojaan ylös ja raportoida ne sitten eteen päin Suomen Perhostutkijain Seuralle ja Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin Päiväperhosseurantaan. Päiväperhoset nimittäin reagoivat herkästi ympäristössä tapahtuviin muutoksiin, ja siksi niiden runsastumisesta ja harvinaistumisesta voidaan päätellä paljon ympäristöstämme ja ennustaa sen kehitystä.
Lainasimme tämän kirjan esikoisen kanssa kirjastosta, ja kotona hän halusi tutkia kanssani kirjan kuvia. Tekstiä on valtavan paljon, emmekä edes yrittäneet lukea koko kirjaa. Uskon, että tämä kirja sopii eri ikäisille lapsille, nuorille ja miksei aikuisillekin, jotka ovat kiinnostuneita päiväperhosista ja niiden tutkimisesta. Pienempien lasten kanssa kirjan avulla voi koittaa tunnistaa ulkona näkemiään lajeja, mutta myös ne, jotka ihan tosissaan innostuvat perhosten systemaattisesta tarkkailusta, lajibongaamisesta ja havainnoimisesta höytyvät tästä kirjasta.
Me näimme viikko sitten voikukkapellolla valtavat määrät lähes valkoisia perhosia, jotka tunnistimme tämän kirjan avulla sitruunaperhosiksi. Sitruunaperhoset ovat kirjan mukaan kevään ensimmäisiä perhosia, koiraat kirkkaan keltaisia ja naaraat lähes valkoisia.
Näin tämän kirjakaupassa, ja oli pakko vähän selata kirjaa vaikken ole mikään perhosintoilija. Kirja on todella kaunis, ja sivut ovat jotenkin ilmavia, kun niitä ei ole ahdettu täyteen vaan kuvilla on valkoinen tausta. Kyllä tämä aikuistakin houkuttelee, voisi olla mainio kesän tietokirjaksi. :)
VastaaPoistaMinäkään en ole mikään perhosintoilija, mutta kirja kiinnitti huomioni kauniilla ulkonäöllään.Olet muuten oikeassa siinä, että kirjan aukeamat ovat miellyttävän ilmavia, vaikka tietoa onkin aika paljon.
PoistaJoo tämä se perhoskirja olikin jota mietin meille, koska perhoskirja puuttuu. En kuitenkaan ostanut kun oli piirretty, kun toivoisin valokuvitettua mutta tosi kauniilta näyttää. Ihana kesäkirja!
VastaaPoistaToki valokuvakirjassa on varmasti omat hyvät puolensa, mutta jotenkin minua viehättävät Perhoskirjassa juuri kuvat. Niitä on mukava katsella, vaikka ei edes tekstiä lukisi. Käsittääkseni ajatus kirjan tekemiselle lähtikin liikkeelle juri näistä Emma Tinnertin kaunnista ja tarkoista perhoskuvista.
PoistaVaikuttaa aika mukavalta kirjalta. Perhosia on mukava bongata, mutta valokuvia niistä on vaikeampi saada, kun ne "kuivattelevat" siipiään se kyllä onnistuu.
VastaaPoistaKyllä, kuten edelläkin jo todettiin: Perhoskirja on mukava kesäkirja. En tiedä, riittäisikö minulla kärsivällisyys ja aikanaan tuolle valokuvaamiselle, mutta jotenkin kirjaa lukiessa tuli tunne, että sitä kannattaisi kokeilla. Yllätyin muuten siitä, miten erilaiset monien perhoslajien siivet ovat auki ja kiinni ollessaan. Enpä ollut sitä tullut ajatelleeksi...
Poista