Miten saisin vauvan nukkumaan täysiä öitä?

Otsikossa mainittu kysymys on sellainen, jonka olen esittänyt kaikkien kolmen lapseni ollessa alle vuoden ikäisiä. Kuopuksemme on nyt 10,5 kuukautta, ja päätin, että meidän öihin on tultava jotain järkeä tai muuten oma järkeni katoaa taivaan tuuliin. Meillä vauvaa valvottavat hampaat, tutin putoaminen ja halu päästä maidolle. Koska vauvamme ei juurikaan juo pulloa, olen minä aina se, joka herää ruokkimaan unista pikkuista takaisin uneen. Ja kyllä, vauva nukahtaa yleensä rinnalle...

Kaksi vanhempaa lastamme olen vieroittanut Unihiekkaa etsimässä -kirjan ohjeita noudattaen, ja nyt lainasin kirjastosta Laura Anderssonin kirjoittaman kirjan, jolla on hyvin kannustava ja vähän rehvakaskin nimi: Voit nukkua - Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään (Atena Kustannus 2016). Andersson on siis koonnut kirjaan vinkkejä, millä keinoin vanhempi voi opettaa vauvaa jo lähes syntymästä asti nukkumaan kokonaisia öitä. Hän on haastatellut kirjaa varten asiantuntijoita, keskustellut erimaalaisten ihmisten kanssa aiheesta ja lukenut paljon vauvojen unta ja nukuttamista käsittelevää kirjallisuutta.

Minusta oli mukava lukea, Anderssonin ja muiden vanhempien omia kokemuksia sekä myös eri maiden nukutuskulttuuriin liittyviä osioita, mutta kyllä välillä vähän "pisti silmään", miten hän tekee yleistyksiä yksittäisten ihmisten kommenttien perusteella. Kirjan loppupuolella on esimerkiksi kohta, jossa brasilialainen vanhempi kuvailee, kuinka brasiliassa monilla, jopa köyhemmillä vanhemmilla on hoitaja, joka valvoo vauvojen kanssa. Brasilialaiset vanhemmat ovat kuulemma pöyristyneitä kuullessaan, että Suomessa vanhemmat valvovat itse. Tämä kohta tuntui minusta epäuskottavalta ja kysyin brasiliassa asuneelta ystävältäni, oliko heillä tai kenelläkään heidän tuttavapiirissään tällaista yöhoitajaa. Ystävättäreni nauroi ja sanoi, että ei kenelläkään keskituloisella ta edes parempaan keskiluokkaan kuuluvalla. Ainostaan yhdellä hänen tuntemallaan perheellä on kokoaikainen hoitaja, mutta sekin perhe on kuulemma ökyrikas.

Andersson itsekin kirjoittaa, että Voit nukkua ei ole mikään tieteellinen teos, vaikka ei hän siinä esittelemiään keinoja ole itse keksinytkään ja esimerkiksi MLL:n nettisivuilta löytyy hyvin samankaltaisia ohjeita. Voit nukkua -kirjan lopussa on kuitenkin lähdeluettelo, josta kuka tahansa aiheesta kiinnostunut voi poimia itselleen luettavaa.

Anderssonilla oli kuopuksensa syntyessä vahva käsitys, että vauvan voi saada nukkumaan täysiä yöunia jo reilusti alle vuoden ikäisenä. Siksi Andersson alkoi jo ennen kuopuksensa syntymää systemaattisesti selvittää, miten on mahdollista opettaa vauvat nukkumaan lempeästi ja vauvaa kuunnellen. Hän koki ja kokee edelleen, että Suomessa ei ohjata vanhempia tarpeeksi ja kerrota heille, että rikkonaiset yöt eivät ole välttämättömiä, eikä edes yöimetetyn vauvan tarvitse valvottaa vanhempiaan tiheällä heräilyllä. Suomessa vallitsee hänen mukaansa kulttuuri, jossa jo valmiiksi varoitellaan, että vauvat nyt vaan valvovat! Monet vauvoista, jotka nukkuvat jo varhain pitkiä, yhtenäisiä yöunipätkiä, vaikuttavat nimittäin asuvan muualla kuin Suomessa (Voit nukkua, s. 11)

Andersson halusi koota löytämistään neuvoista kirjan, ja toivoo, että joku muukin hyötyisi näistä helpoista ja lempeistä keinoista mahdollisesti rankankin vauvavuoden keskellä. Hänen mukaansa mikään neuvoista ei ole sellainen, jota ei voisi soveltaa lapsentahtisen kasvatuksen ja/tai perhepedissä nukkumisen nimeen vannovissa perheissä.

Perhepedissä voi herätä siihen, että vauvan varpaat ovat melkein suussaan!

Tässä on nyt muutamia päällimmäisiä neuvoja, jotka minun mieleeni jäivät Anderssonin kirjasta. Tarkemmat perustelut hänen neuvoilleen sekä asiantuntijoiden kommentit kannattaa lukea itse kirjasta.

Uniassosiaatiot

Ihmisille kehittyy helposti uniassosiaatioita, eli tapoja ja keinoja, joiden avulla he pääsevät uneen tai ylläpitävät untaan. Pienen vauvan kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos hänet aina nukutetaan uneen rinnalla, hän havahtuu helposti kevyen unen vaiheessa hereille, huomaa, ettei tissi olekaan enää suussa, hätääntyy, alkaa itkeä ja vaatia maitoa. Aikuisella uniassosiaatio voi olla vaikka sellainen, että hänen täytyy aina lukea kirjaa ennen nukahtamistaa, tai uni jää tulematta.

Anderssonin neuvo onkin, että vauvan ensimmäisten elinviikkojen jälkeen häntä ei enää kannata nukuttaa rinnalle tai sylissä. Tämä on se kohta, joka ainakin meillä on ollut kompastuskivenä. Minäkin olen tämän tiennyt, mutta hitsi, että tätä on vaikea noudattaa - varsinkin, kun vauvallamme on kovin vahva imemisen tarve, mutta hän inhoaa tuttia!

Rutiinit

Vauvat pitävät säännöllisestä rytmistä ja rutiineista. Andersson alkoi itse ohjailla vauvaa tiettyyn päivärytmiin, jonka tarkoitus oli opettaa vauvalle yön ja päivän välinen ero. Toistuvat iltarutiinit myös valmistavat vauvaa siihen, että kohta mennään nukkumaan. Rutiineihin kuuluu myös tietty hyvän yön toivotus, jonka vauva oppii kuulemaan aina nukkumaan mennessään.

Päiväunet

Anderssonilla on teoria, että vauvan ei kannattaisi antaa nukkua kerralla korkeintaa kuin 1,5 tuntia. Hän perustaa ajatuksen muun muassa sille, että kovin pitkät unet voivat sekoittaa vauvan käsityksen yöstä ja päivästä. Vauva ei myöskään tarvitse yöllä niin paljon unta, jos on nukkunut paljon pitkiä pätkiä päivällä. Jos rintaa juova vauva nukkuu päivällä pitkiä päikkäreitä, hän saattaa myös herätä yöllä tiheämmin maidolle. Andersson kehottaakin tarkkailemaan vauvan unisyklejä, ja herättelemään häntä aina, kun syvästä unesta tulee luonnollinen siirtymä kevyemmän unen sykliin.

Tämä herätteleminen kuulostaa minusta kuitenkin aika hurjalta keinolta, enkä kirjaa lukiessani saanut oikein käsitystä siitä, pohjautuuko Anderssonin teoria kuitenkaan ammattilaisen mielipiteeseen. Eikö vauvan kuulu antaa nukkua niin paljon kuin nukuttaa, ainakin pienenä? Toisaalta meidän perheessämme kaksi nuorinta lasta ovat aina luonnostaan joutuneet muokkaamaan unia esikoisen rytmin mukaan, sillä heidän aamupäiväuniensa aikana olemme usein ulkona, ja sitten olemme rientäneet syömään, jotta olemme taas ehtineet esim. hakea toisen lapsen hoidosta. Kuopus on siis väkisin joutunut heräämään ekoilta uniltaa kesken kaiken.

Pohjoismaissa vauvoja nukutetaan perinteisesti ulkona, ja se on tapa jota muualla maailmassa ihmetellään.

Tauko

Vauvan ensimmäisten elinviikkojen aikana (kun hän muun muassa tiheällä imemisellä nostattaa äidin maitoa) on tietysti tärkeää, että hänelle tarjotaan rintaa herkästi. Ja aina on tärkeää, että lapsen tarpeisiin vastataan ja hänelle luodaan turvallinen olo. Andersson kuitenkin kirjoittaa, että monesti vauvan unisykliin kuuluu vaihe, jossa hän siirtyy kevyempään uneen, eli saattaa hieman käydä hereillä. Tähän vaiheeseen voi monella vauvalla liittyä ääntelyä tai pientä itkemistä, joka ei kuitenkaan vaadi vanhemman ryntäämistä paikalle tai aina sitäkään, että äiti nostaa lapsen heti rinnalle. On vauvan eduksi, jos hän tässä havahtumisem vaiheessa oppii vaipumaan itse syvään uneen.

Vanhemman kannattaakin pitää pieni tauko kuullessaan vauva itkahtavan yöllä. Mitä pienempi vauva on, sen herkemmin hänen itkuunsa tietysti kuuluu vastata. Ja toisaalta, isomman vauvan kohdalla vanhempi jo on oppinut kuulemaan, mikä itku on vauvan uniääntelyä ja mikä kertoo siitä, että vauva tarvitsee oikeasti vanhempaa paikalle. Huudattamista Andersson ei missään tapauksessa suosittele!

Ja sitten tietysti se viimeinen kysymys, eli kuinka meidän vauvamme nukkuu nyt... Voit nukkua -kirjan innoittamana me päätimme vihdoin ryhtyä toimeen saadaksemme ehjemmät yöt takaisin. Meidän perheessämme on jo aika selvä päivärytmi, ja olen kuukauden päivät opettanut vauvan nukahtamaan iltaisin omaan sänkyynsä ilman maitotainnutusta. Otimme käyttöön iltasadun, mieheni alkoi toimia nukuttajana, minä ostin korvatulpat ja siirryin muualle nukkumaan. Kolme yötä vauva on nyt nukkunut ilman yöllisiä maitotankkauksia, eikä hän viime yönä tarvinnut kuin muutaman kerran tutin suuhunsa. Kyllä tämä siis toivottavasti tästä! Ehkä olisimme selvinneet vielä vähemmällä, jos olisin lukenut Voit nukkua -kirjan vauvavuoden alussa, mutta epäilen, että allergiaitkuja itkevän vauvan kanssa en olisi jaksanut olla kovin johdonmukainen esimerkiksi tuossa rinnallenukuttamisasiassa. Niin tai näin, suosittelen kirjaa rohkaisemaan kaikkia, joita tulevat tai meneillään olevat yöheräilyt hirvittävät!