Tiltu ja Lettu - Leikkimökin asukas

Tiltu ja Lettu - oikeilta nimiltää Matilda Sara Jasmine ja Magdalena Tia Oliviana - ovat kuusi- ja neljävuotiaat siskokset, jotka molemmat ovat nokkelia ja vikkeliä tyttöjä ja jotka tietävät pelkästä katseesta, onko nukke vai nallepäivä. Nyt tytöt ovat saaneet ihan oikean leikkimökin, jonka valmistumisen kunniaksi perhe on kutsunut mummin ja papan pihajuhliin. Tiltu ja Lettu eivät kuitenkaan ole aivan tyytyväisiä, sillä äiti on kovin surullinen. Äiti nimittäin kaipaa puutarhaansa feng shuita. Niinpä näppärät siskokset päättävät piristää äitiä leipomalla tälle hiekkakakun.

Taru Viinikainen & Oili Kokkonen: Tiltu ja Lettu ja leikkimökin asukas (WSOY 2017)

Kakku leivotaan tietysti hiekasta ja paistetaan leikkimökin uunista. Kaikki sujuu mallikkaasti, kunnes uuniin ilmestyy aivan vieras suklaakakku. Tietysti tytöt syövät kakkua ajattelematta, onko se sittenkään viisasta. Ja koska tytöt syövät aivan liian paljon ja aivan liian nopeasti, tulee heille huono olo. Sitten alkaa tapahtua omituisia asioita: Letun villatakin alta alkaa kasvaa häntä ja Tiltu huomaa, että hänen käsiinsä kasvaa mustat variksen sulat! Eikä siinäkään ole vielä tarpeeksi, sillä tyttöjen eteen ilmestyy pieni ja kiukkuinen tonttu-ukko, joka kertoo olevansa pertinjuntti.

Taru Viinikainen ja Oili Kokkonen, Tiltu ja Lettu Leikkimökin asukas/ Luetaanko tämä? lastenkirjablogi

Tämä pertinjuntti on leiponut suklaakakun itselleen aikomuksenaan vaipua sen avulla uneen, sillä niin pertinjuntit tekevät. Ne nukkuvat kesät puutarhassa puutarhatonttuina ja asuvat talvet tyhjillään olevissa leikkimökeissä. Nyt pertinjuntille tulee kiire leipoa itselleen uusi suklaakakku ja Tiltulle ja Letulle sellainen leipomus, jonka avulla näistä tulisi taas ihan tavallisia tyttöjä. Paha kyllä ruokatarvikkeet ovat sisällä talossa, eivätkä vanhemmat tietenkään saa nähdä pertinjunttia tai huomata, että heidän pienet tyttönsä ovat alkaneet epäilyttävästi muistuttaa apinaa ja varista. Tiltu ja Lettu lupaavat saattaa pertinjuntin keittiöön, jos pikku-ukko vastavuoroisesti muuttaa heidät entiselleen. Tehtävä ei suinkaan ole helppo - varsinkaan, kun pertinjuntti ei ole kovin hienotunteinen, siisti tai luotettava tapaus. Eikä tavallisiksi tytöiksi muuttuminenkaan ole aivan niin makoisaa kuin suklaakakun syöminen!

Taru Viinikainen ja Oili Kokkonen, Tiltu ja Lettu Leikkimökin asukas/ Luetaanko tämä? lastenkirjablogi

Taru Viinikaisen kirjoittama lastenromaani Tiltu ja Lettu - Leikkimökin asukas (WSOY 2017, arvostelukappale kustantajalta) muistuttaa minua useammastakin tutusta lastenkirjasarjasta, joissa myös on pääosassa kaksi pientä tyttöä. Ensinnäkin mieleen tulevat Marjatta Kureniemen satumaiset Onneli ja Anneli -kirjat, joissa  todellisuuden rajoja on venytetty ihastuttavasti niin, että yhtä jos toista taianomaista tapahtuu yhtenään. Samankaltaisia yllättäviä ja taianomaisia elementtejä löytyy myös Leikkimökin asukkaasta. Toiseksi tulee mieleeni myös Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoittamat vallattomat ja hullunkuriset kirjat alati nahistelevista siskoksista Heinähatusta ja Vilttitossusta. Kuten Heinähattu ja Vilttitossukin, myös Tiltu ja Lettu pitävät loppujen lopuksi vuorenvarmasti toistensa puolta. Kolmanneksi minulla tulee mieleeni Astrid Lindgrenin Marikki-kirjat, joissa Marikki keksii pikkusiskonsa kanssa kaikenlaisia hauskoja leikkejä ja kepposiakin.

Taru Viinikainen ja Oili Kokkonen, Tiltu ja Lettu Leikkimökin asukas/ Luetaanko tämä? lastenkirjablogi 

Varsinkin jos joku ylläolevista kirjasarjoista on sinunkin mieleesi, kannattaa ehdottomasti lukea myös kirja Tiltu ja Lettu - Leikkimökin asukas. Minä luin kirjan viisivuotiaalle lapselleni, ja myös kolmevuotias keskimmäisemme halusi tulla monesti kuuntelemaan lukemista. Vaikka molemmat lapset tykkäsivät kirjasta, uskon, että parhaiten sen äärellä viihtyvät eskarilaiset ja pienet koululaiset.

Kirjan värikkään kuvituksen on tehnyt Oili Kokkonen, jonka kuvitustyyliä ihastelin jo Paula Norosen kirjoittamaa Tagli ja Telle -agenttiseikkalukirjaa lukiessani. Varsinkin leikkimökin sisätiloja esittävät kuvat ovat niin hauskoja, että ne saavat jopa minut haaveilemaan omasta leikkimökistä. Voinkin kertoa, että esikoinen totesi Tiltua ja Lettua lukiessamme: "Mäkin haluan oman leikkimökin!"