Lapsuuteni kirjasuosikit lukuhaaste päättyy 31.8. ja viimeinen oma kirjasuosikkini

Muistattehan kaikki haasteeseen osallistuvat, että oman lapsuutensa kirjasuosikkeja ehtii tämän haasteen puitteissa lukea ja esitellä 31.8. asti? Käyttehän linkittämässä omat bloggauksenne tai mahdollisen koontipostauksenne tänne. Minä yritän sitten mahdollisimman pian kirjoittaa yhteenvedon haasteeseen osallistuneiden lapsuuden suosikeista.



Minun viimeinen lapsuuden kirjasuosikkini, jonka ehdin tämän haasteen puitteissa lukea, oli Tuija Lehtisen Laura-sarjan viimeinen osa Laura, sua kaipaan (Otava 2006, e-kirjana). Lehtinen oli lapsuuteni ja nuoruuteni eräs ehdoton suosikkikirjailija, jonka tuotannon suurkuluttaja aikoinani olin. Ikkunaprinsessan, Roskisprinssin ja Sara-sarjan kirjat luin moneen kertaan. Mirkka-kirjat olivat ensimmäisiä Lehtisen kirjoittamia kirjoja, joita luin, ja niistä taisin pitää kaikkein eniten. Mieleeni jäivät myös Laura-kirjat, joita aloin lukea muistaakseni yläasteella, mutta joista ehdin kasvaa ulos ennen, kun sarja sai päätösosansa. Siksi luin tähän haasteeseen sarjan viimeisen osan, kun se tuli sopivasti vastaan Storytelissa e-kirjana.



Sarjan päähenkilö Laura on kiltti kultatukkainen perhetyttö, taitava oikeastaan kaikessa mihin ryhtyy, monen pojan ihannetyttö ja suosittu ystävä. Sarjan viimeisessä osassa Laura elää abivuotta, edessä on ylioppilaskirjoitukset, penkkatit ja kaiken huipuksi pitäisi päättää, mihin opinahjoon pyrkii lukion jälkeen. Laura on myös alkanut - ilmeisesti monen mutkan ja muunkin poikaystävävaihtoehdon jälkeen - seurustella kilpatanssipartnerinsa Nikon kanssa. Tästä käänteestä en ollut yllättynyt, sillä arvasin jo sarjan alussa, että näin tulisi käymään.

Laura, sua kaipaan on aika hidastempoinen kirja, jossa tarina etenee tasaisesti ilman kummempia mutkia tai mäkiä. Jokainen aiemmista kirjoista tuttu tyyppi naapurin pahispoika-Tauskista ostarin kauhuun Hönöön on mukana tarinassa, mutta minulle ainakin jäi tunne, että Lehtisen tarkoitus tässä kirjassa on lähinnä päättää sarja ja kertoa lukijalle, mikä onkaan kenenkin tyypin kohtalo. Lauran bestis Jenna on esimerkiksi muuttanut Lappiin ja elää siellä poroprinsessan elämää. Tytöt kyllä soittelevat toisilleen, mutta ovat ilmiselvästi kasvaneet erilleen. Tauskin kotitalon ympärillä pyörii merkillinen Iiris, ja Laura ihmettelee kovasti, miten tämä niin sitkeästi jaksaa roikkua ilmiselvästi välinpitämättömän nahjus-Tauskin kintereillä. Syyn arvasin alkumetreillä, ja oikeassa olin: Iiris-rukka odottaa Tauskille lasta.

Laura, sua kaipaan ei siis sisältänyt kummoisiakaan ylläreitä, ja olin oikeastaan aika pettynyt kirjaan. Muistelen tykänneeni Lauran hahmosta, mutta nyt hän tuntui aika pliisulta ja liiankin täydelliseltä. Miksi hänen pitää onnistua ihan kaikessa mihin ryhtyy (paitsi äikästä kirjoitti C:n, eli pointsit Lehtiselle siitä!)? Laura esimerkiksi keksi kirjan loppuosassa, että saattaisi haluta lukemaan lääkikseen, ja kas kummaa, viimeisellä sivulla paljastuu (VARO JUONIPALJASTUSTA!), että Laura on hyväksytty sisään. Lisäksi minua häiritsi, miten hillitysti Laura ja hänen muut lukiokaverinsa juhlivat ja käyttäytyivät joka tilaisuudessa. Heidän huumorinsa ja kekkerinsä tuntuivat sopivammilta yläasteikäisille kuin abeille, mutta luultavasti nämä Laura-kirjat onkin suunnattu pikemminkin hieman nuoremmille lukijoille eikä päähenkilön ikäisille. Uskon, että kuudesluokkalaisena olisin tykännyt tästäkin Lehtisen kirjasta nykyistä enemmän.

10 kommenttia:

  1. Minulta on tulossa vielä yksi bloggaus + kooste, kunhan saan jutut naputeltua. :) Tuija Lehtinen on minulle nimenä tuttu, mutta enpä muista juurikaan lukeneeni hänen kirjojaan. Wikipediasta oikein tarkistin, että varsinkin hänen alkupäänsä tuotanto olisi ollut omiaan nuoremmalle minälleni. Mutta eipä osunut omaan lukupinoon silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija Lehtinen on todella tuottelias kirjailija, ja tuntuu, että hänen kirjoihinsa törmää "joka paikassa!. Aika hassua, että et ole edes vahingossa lukaissut yhtä. :D

      Poista
  2. Minun postaukseni tähän todella mukavaan haasteeseen löytyvät täältä:
    https://kirjatkertovat.blogspot.fi/search/label/Lapsuuteni%20kirjasuosikit%20-lukuhaaste
    Monta suosikkia jäi vielä lukemattakin, kun en niitä käsiini saanut, mutta tästä syttyi kipinä lukea joku uusi tai vanha lastenkirja aina silloin tällöin.

    VastaaPoista
  3. Itse postasin tänään juuri viimeisimmän kirjatekstin ja koosteen naputtelen huomenna tai perjantaina. Kiitos jo nyt ihanasta haasteesta!

    Ihmettelen miten en tajunnut lukea yhtään Laura kirjaa, ovathan ne minun nimikkokirjojani ja muutenkin tykkäsin niistä kovin nuorena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, että Laura-kirjoja munullekin suositteli eräs ystäväni, jonka nimi oli Laura. Hänkin olin lainannut ne kirjastosta, koska päähenkilö oli nimikaimansa!

      Poista
    2. Muistan, että Laura-kirjoja munullekin suositteli eräs ystäväni, jonka nimi oli Laura. Hänkin olin lainannut ne kirjastosta, koska päähenkilö oli nimikaimansa!

      Poista
  4. Minä olen lukenut Laura-kirjoja vasta aikuisiällä, ja väsyin muutaman osan jälkeen tasapaksuuteen ja Lauran kunnollisuuteen :)

    Tässä mun haastekoonti, kokonaista yhden kirjan luin haasteeseen:
    https://adelheid79.blogspot.fi/2017/08/lapsuuteni-kirjasuosikit-haasteen-koonti.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ehkä ehtinyt totaalisesti väsyä Lauran kunnollisuuteen, koska sarja tosiaan jäi minulta kesken, kun kasvoin siitä ulos. Luultavasti se olisi kuitenkin alkanut ärsyttää minua, kuten nyt sitten kävi.

      Mukavaa, että osallistuit haasteeseen!

      Poista
  5. Kävin kyllä mielestäni jättämässä kommentin jo alkuperäiseen postaukseen, mutta ehkä se ei tullut perille asti. Viisi luettua kirjaa siis:

    Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja kadonneen kaupungin salaisuus
    Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja Venetsian kummitus
    (http://suketus.blogspot.fi/2017/03/lapsuuteni-kirjasuosikit-neiti-etsiva.html)
    Enid Blyton: Viisikko vanhassa majakassa (osana lukumaratonia)
    R. Goscinny & A. Uderzo: Syvä kuilu
    R. Goscinny & A. Uderzo: Asterixin harharetket
    (http://suketus.blogspot.fi/2017/03/lapsuuteni-kirjasuosikit-asterix.html)

    Kiitos haasteesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jotenkin muistelin, että olet jättänyt kommentin, mutta en kyllä nyt löytänyt sitä mistään. Hyvä, että olet nyt mukana! :)

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.