Isin ja tyttöjen lettikirja. Bileet!

Matti Airola on Isin ja tyttöjen lettikirja. Bileet! -kirjan (S&S 2016, arvostelukappale) isi, ja monessa somekanavassa tunnettu ja seuratti lettiguru. Hänen ensimmäisen lettikirjansa oli nimeltää Isin ja tyttöjen lettikirja (S&S 2015), ja niin menestynyt opas se oli, että kirjalle tehtiin nyt jatkoa tämän uuden bilelettikirjan muodossa.



Isin ja tyttöjen lettikirja. Bileet! alkaa isin lyhyellä ohjeistuksella siitä, millaisia välineitä ja hiustenhoitotuotteita letittäjällä kannattaa olla. Minua itseäni hieman hämää se, että kirjassa suoraan markkinoidaan erästä tiettyä hiustenhoitotuotemerkkiä - sitä samaa, jonka ison ständin näin lähimarketissamme ja jonka vieressä kaupiteltiin näitä kirjoja... Noh oli miten oli, isin lyhyen alkuohjeistuksen jälkeen päästää itse asiaan eli lettiohjeisiin. Lettiohjeet on jaettu eri kategorioihin, sellaisiin kuten esimerkiksi Perusletit, Prinsessajuhlat ja Eläinkemut. Ensimmäinen lettiohje on tavallisen ranskalaisen letin ohje ja sen jälkeen opetellaan letittämään hollantilainen letti. Isi lupaileekin, että vaikkei olisi koskaan aikaisemmin letittänyt, nämä kaksi peruslettiä opittuaan, voi kokeilla kirjan muita lettejä missä vain järjestyksessä, oman fiiliksensä mukaan.



Minä hallitsen jo auttavasti sekä ranskalaisen että hollantilaisen letin, joten kokeilin heti jotain vähän vaativampaa. Olin lähdössä juhliin ja halusin tehdä itselleni kirjassa esitellyn käärmeletin. Olin kuitenkin jo alussa hieman vaikeuksisa. Ohjeissa nimittäin sanotaan: "Rajaa hiuksista osia oikealta ohimolta ja aloita puolihollantilainen letti. Siirrä osioita alakautta ja lisää hiuksia vain yläpuolelta, hyvin vähän kerrallaan." Minä jouduin kelailemaan mielessäni, mitä tässä tarkoittavat alakautta ja yläpuolelta ja mistä kohtaa ohimolta tässä nyt on tarkoitus aloittaa. Ähelsin aikani, mutta en tiennyt, näyttikö väkerrykseni alkuunkaan oikealta, sillä kirjassa ei ole kuvaa letistä edestä päin, eli en tiedä, miltä letin pitäisi näyttää. Tuuminkin, että kirjassa voisi käyttää termejä "vasemman korvan puolelta, oikean korvan puoleta, jakauksen kohdalta jne." ja piirtää kuviin vaikka havainnollistavia nuolia tai hieman tarkempia vaihekuvia, jotta kaltaiseni hieman huonosti asioita hahmottavatkin letittäjät
pääsisivät kärryille.



Päättelin ehkä aiheellisesti, että taisin aloittaa liian vaikeasta letistä ja siirryn kokeilemaan rusettia avonaisiin hiuksiin. Siinä ohjeet ovat minullekin selkeät, ja sainkin aikaan jonkinlaisen rusetin. Se ei kuitenkaan näyttänyt yhtään niin hienolta kuin isin letti, joten purin senkin. Minulla alkoi olla jo kiire, joten tällä kertaa minä lähdin sitten juhliin tavallinen kalanruotoletti hiuksissani...

Itselle letittäminen onkin huomattavasti vaikeampaa kuin kaverin hiuksien letittäminen. Siksi, ajattelin, että haluan kuulla, mitä mieltä paljon letittänyt ystäväni on tästä kirjasta ja sen ohjeista. Lainasin kirjan hänelle, ja jo samana iltana ystäväni Nea Hyytiäinen lähetti minulle alla olevat kolme kuvaa.


Hän oli tehnyt ystävälleen kirjan ohjeiden avulla seuraavat letit: punottu neljäsosainen nauhaletti, hollantilainen ruusuletti ja perhosletti. Nean mielestä ohjeet olivat ihan selkeitä ja niitä oli helppo seurata. Tähän varmasti vaikuttaa, että Nea on jo valmiiksi kokenut ja taitava letittäjä. Kirjassa oli kuulemma sellaisia lettejä, joihin hän ei ollut aikaisemmin törmännyt mutta myös sellaisia, joita jo muissakin lettikirjoissa on.



Minulle monet leteistä ovat uusia, ja erityisen hauskoja ja kekseliäitä ovat mielestäni letit, joita voi yhdistää naamiaisasuihin: kissan ja hiiren korvat. Pidän myös kirjan leikkisästä ja iloisesta ulkonäöstä, sekä näppärästä koosta. Pientä ja kevyttä kirjaa on mukava selailla ja kantaa mukanakin. Kuvat on ottanut Anna Autio, piirrokset on tehnyt Anni Virtanen ja graafisesta suunnittelusta ovat vastanneet Anna-Mari Tenhunen ja Helena Masalin.

7 kommenttia:

  1. Mä en oo kovin taidokas lettien tekijä ja koitin joskus youtubevideon avustuksella saada niitä tehtyä, mutta ei :D Pitäisi lahjoa Tommi tekemään niitä, koska jotkut on vaan niin hienoja että haluis välillä omaankin päähän. Mä en osaa edes ranskalaista tai hollantilaista, vaikka koitin kyllä opetella. Jotain vikaa täällä päässä varmaan. Nuo kissankorvat näyttää muuten hauskalta :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vaan Tommi opettelemaan letittämistä. :) Kissankorvat voisivat olla sun nimikkoletti!

      Poista
  2. Lettikirjat ovat kyllä ihania. Minulla on omana muutama ja niistä saa kyllä innostusta, tosin sen verran taitamaton ja kömpelö olen, että etsin lisäapua lettivideoista. Onneksi niitä on niin hyvin Youtubessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, että Youtube on pelastaja tässäkin tilanteessa. Hyvin ja huolella tehtyihin lettikirjoihin pätee sama kuin sisustus- tai vaikka kokkauskirjoihin. Niitä katselee mielellään jo ihan niiden kauniiden, suloisten, vaikuttavien tai hauskojen kuvien takia.

      Poista
  3. Olen aina tykännyt leteistä, perinteisistä pullapitkomaisista :)
    Se on totta että on vaikea tehdä itselleen lettikampauksia.
    Kissan ja hiiren korvat lasten naamiaisasuissa ovat ihan briljantti juttu :D
    Tässä linkki viimekesäiseen lettipostaukseeni:

    http://ritamentor.blogspot.fi/2016/06/jenni-petaja-letille-1-ja-2.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen todennut, että perinteinen letti on arkena oikein toimiva. Juhlavampaan tilaisuuteen nykyään teen sen hollantilaisen tai kalanruodon. Kesällä ranskalainen pitää tukan mukavasti pois silmiltä. Ristiäisiin tuo postauksessanikin mainittu ystäväni teki minulle kauniin lettinutturan. :)

      Poista
    2. Osaaviin ystäviin onkin hyvä turvautua jos sellaisia kerran on :)
      Kiitos kommentistasi tuonne lettipostaukseeni.
      On se Saara Tiuraniemen lettikampaus hänelle omiaan 💛

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.