Lapsuuteni kirjasuosikit: Salakielileikki

On jo vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi kirjoitin Lapsuuteni kirjasuosikit -tekstin (aiemmat haasteeseen liittyvät kirjaesittelyt pääset lukemaan tästä ja tästä). Kolmas kirja, jonka esittelen, on Leena Erkkilän vuonna 1976 kirjoittama lastenkirja Salakielileikki (WSOY). Se on lyhyt lastenromaani, ja taisikin olla niitä ensimmäisiä kirjoja, joita luin itse, kun olin oppinut lukemaan. Kirja kertoo ekaluokkalaisesta Railista, jonka nelihenkinen perhe muuttaa Savosta isän työn takia Helsinkiin lähiöön.

Vanhaan kotipaikkaan jäävät tutut kaverit ja pieni, rauhallinen kyläkoulu. Tilalle tulee suuri koulu, iso ja hälisevä luokka sekä monta uutta tuttavuutta. Muutos ahdistaa Railia, varsinkin, kun hänen luokallaan on Asa-niminen poika, joka suuttuu ja riehuu välillä silmittömästi ilman syytä. Asa on pelottava, eikä Railin napakka ja mukava opettajakaan aina saa poikaa kuriin. Vähintään yhtä suurta ahdistusta Railissa aiheuttaa lukemaan opettelu, sillä hän ei meinaa millään oppia yhdistämään äänteitä toisiinsa. Öisin raili näkee painajaisia, ja aamuisin hänen mahansa ja päänsa alkavat olla kipeinä, eikä tyttö tahtoisi mennä enää kouluun ollenkaan. Railin opettaja on kyllä oikein mukava ja huomaa, miten hyvin Raili osaa auttaa itseään heikompia oppilaita ja pyrkii järjestämään tilanteita, joissa Raili saa lisää itseluottamusta. Silti koulunkäynti on Railista pääosin ahdistavaa, ja tytön äiti alkaa olla jo kovin huolissaan.

Leena Erkkilä & Tuulia Hyrske: Salakielileikki (WSOY 1976)

Onneksi Raili saa itselleen uuden, hyvän ystävän omalla pihallaan asuvasta tokaluokkalaisesta Allista, joka keksii vaikka minkälaisia kivoja leikkejä. Tytöt muun muassa pyydystävät itselleen lemmikkileppäkertut ja perustavat ratsastuskoulun. Paras Allin keksimistä leikeistä on kuitenkin salakielileikki. He keksivät itselleen salakielen, ja Alli kirjoittaa sanat Railille paperille. Raili kertoo ettei osaa lukea, mutta Alli lupaa opettaa.

Leena Erkkilä & Tuulia Hyrske: Salakielileikki (WSOY 1976)

Ja niinhän siinä käy, että leikin kautta Raili oppii lukemaan ihan huomaamattaan. Myös vierasperäiset kirjaimet hän oppii noin vain varkain, ja lukeminen avautuu hänelle. Opettaja, Raili ja äiti ovat innoissaan, ja koko luokka pääsee ihailemaan Railin ansaitsemaa lukutaitodiplomia. Kun opettaja vielä ilmoittaa, että Asa muuttaa Vantaalle, ei uusi koulu pelota Railia enää lainkaan!

Leena Erkkilä & Tuulia Hyrske: Salakielileikki (WSOY 1976)

Luin tämän kirjan lapsena useaan otteeseen, sillä vaikka menin itse kouluun vasta noin 15 vuotta Salakielileikin ilmestymisen jälkeen, tuntui Railin maailma leikkeineen ja ekaluokkalaisten ongelmineen kovin läheiseltä. Ja luettuani tämän nyt aikuisena uudestaan, huomaan, että tuo sama tuttuuden tunne on edelleen läsnä - tosin eri syistä kuin lapsena. Iso koulu, hälisevät oppilasryhmät ja liian pienet resurssit ovat valitettavasti arkea kouluissa tänäkin päivänä. Kun Salakielileikki julkaistiin vuonna 1976, Suomessa ole meneillään peruskoulu-uudistus, mutta kirjasta ei käy ilmi opiskeleeko Raili vielä vanhamuotoisessa koulussa vai uudessa peruskoulujärjestelmässä*. Silti Erkkilän kuvaus Railin ekaluokan meiningistä voisi kuvata myös tämän päivän ekaluokkaa. Oikeastaan yllätyin siitä, miten hienosti kirjassa käsitellään esimerkiksi kiusaamisteemaa ja myöhemmin myös sitä, että lasten fyysinen kurittaminen ei ole oikein.

 -Kysyä saa, mutta ei saa olla näsäviisas eikä saa härnätä. jokainen saa puhua sitä murretta, jota parhaiten osaa.  ... Sovittiin, että kukaan ei saannut haukkua toista puheen takia. Ei saanut ilkkua rs-vikaisia eikä r-vikaisia eikä muuten pudosti puhuvia. (s. 23)

Erilaisiin oppijoihin ja erityislapsiin suhtautuminen on kuitenkin ollut erilaista tuolloin kuin nykyään, sillä kiltillä ja hyvällä opettajalla ei tunnu olevan välineitä auttaa Asaa. Hän puhuu avoimesti pojan asioista sekä Railin äidin että muun luokan kanssa:

-Tälle luokalle on osunut monta levotonta oppilasta, varsinkin eräs pahasti häiriintynyt poika. Heistä on jatkuvasti huolta meille kaikille. (opettaja puhuu s. 50) -Joskus ympäristön vaihdos muuttaa ihmistä, mutta ei aina, vastasi opettaja. -Se oli päiväkodissa ihan samanlainen, sanoi Keijo. -Satikutia se vaan tarttis. -Ei satikutia, mutta apua ja hoitoa Asa tarvitsee, sanoi opettaja. -Mitä varten sitä ei sitten hoijeta? kysyi Matti. -Koska hänen äitinsä ei suostu viemään häntä edes kasvatusneuvolaan tutkittavaksi, sanoi opettaja. (s.53)

Salakielileikki on kirjoitettu kohtalaisen isolla fontilla, mutta siinä ei ole tavuviivoja. Kirjassa on harvakseltaan Tuulia Hyrskeen piirtämiä mustavalkoisia kuvia. Kannen kuva väreineen on mielestäni hyvin seitkylukuinen, eikä se valitettavasti taida kauheasti houkutella nykylapsia. Ainakin oma esikoiseni nyrpisteli tälle nenäänsä. Se on harmi, sillä kirjassa on monta hienoa teemaa kuten ystävyys, rohkeus, oppimisvaikeudet ja niiden voittaminen. Salakielileikki edustaa niin hyvin omaa aikaansa, että tämä sopisi loistavasti myös 101 suomalaista lasten- ja nuortenkirjaa -listalle!

*Muutos alkoi Pohjois-Suomesta ja ulottui Helsingin kouluihin juuri 1970- ja 1980-luvun taitteessa.

ps. Omistan tämän postauksen kirjabloggariystävälleni Krista-Lukutoukalle, jonka äkillisestä poismenosta sain valitettavasti kuulla tänään. Krista rakasti kirjoja, lukemista ja kaikkea kirjallisuuteen liittyvää kirjapöhinää. Hän jos kuka olisi ymmärtänyt, miten hieno maailma Railille avautui lukutaidon saavuttamisen myötä! <3 Lepää rauhassa Krista, ja osanottoni hänen läheisilleen!