Jospa luettaisiin vähän satuja?

Meidän perheessä lapsille luetaan kohtalaisen paljon ääneen. He valitsevat yleensä itse luettavat kirjat, ja valitettavan harvoin luettavaksi päätyy loru- tai satukirjoja. Sadut kuitenkin ovat mainiota luettavaa ja kuunneltavaa, sillä niiden maailmassa mikä tahansa on mahdollista, ongelmat yleensä ratkeavat ja monesti "paha saa palkkansa". Kuvakirjoissa tärkeä rooli on tekstin kanssa kättä lyövällä kuvituksella, mutta satukirjoissa päärooli on tarinalla. Kuvitusta on yleensä vähemmän kuin kuvakirjoissa, eli lukija joutuu ja saa käyttää omaa mielikuvitustaan. Sadun kuunteleminen siis harjaannuttaa kuuntelijaansa keskittymään tarinaan ja käyttämään omaa mielikuvitustaan. Siksi yritän itsekin nyt tsempata ja tarjota lapsille luettavaksi - tai siis kuunneltavaksi - enemmän laadukkaita satuja.

Nyt vinkkaankin teille hyvästä satukirjasta, johon on valikoitunut sekä lyhyempiä että myös hieman pidempiä satuja. Kirjailijat Mervi Heikkilä, Merja Mäki, Kristiina Mäkimattila ja Jussi Matilainen ovat kirjoittaneet yhdessä neljäntoista sadun iltasatukokoelman* Kuu-Koo-Kuukeli ja muita vuodenaikasatuja (Lector Kustannus Oy 2016, saatu kustantajalta). Sadut on siis ryhmitelty tapahtuma-ajankohdan mukaan ryhmiin, vaikka saduissa ei mitenkään erityisesti korosteta kulloinkin kyseessä olevaa vuodenaikaa. Jokainen uusi jakso alkaa Mervi Heikkilän kirjoittamalla lorulla, mikä on oikein onnistunut lisä tähän satukirjaan. Lempeän ja hyväntuulisen kuvituksen on taiteillut Kristiina Mäkimattila (Murupumpula). Kuu-Koo-Kuukeli on oikein näpsäkkä satukirja, jossa minua miellyttävät erityisesti kuvat sekä lorut. Kuvissa tosin harmillisesti näkyy Mäkimattilan käyttämän (akvarelli?)paperin huokoisuus.

Mervi Heikkilä: Syys ja loka, teoksessa Kuu-Koo-Kuukeli ja muita vuodenaikasatuja (Lector Kustannus Oy).
Kuvitus: Kristiina Mäkimattila/ Murupumpula

Tässä satukirjassa seikkailevat sekä ihmiset, eläimet ja tonttukin. Muutamassa sadussa myös metsän puut ovat puhuvia, ja lehmäkin lentää. Satujen joukosta löytyy perinteisempiä satuja, joista yhdessä muun muassa kerrotaan, mistä siilit ovat saaneet piikkinsä ja toinen opettaa pikku untovikoille, että yksin ei koskaan pidä lähteä vesille, varsinkaan ilman pelastusliivejä. Matilaisen saduissa toinen päähenkilö on aina salaperäinen Taika-täti, joka auttaa murehtivaa tai pulaan joutunutta lasta mitä ihmeellisemmin keinoin.

Kuvitus: Kristiina Mäkimattila/ Murupumpula teoksessa Kuu-Koo-Kuukeli ja muita vuodenaikasatuja
(Lector Kustannus Oy)

Luimme Kuu-Koo-Kuukelia esikoisen kanssa siten, että hän valitsi, mitkä niistä tahtoi ensimmäisenä kuulla. Luettaviksi päätyivät Makkaramummoa etsimässä (Mervi Heikkilä), Siilin piikit (Kristiina Mäkimattila), Pikku ja kaamea Kanttu (Mervi Heikkilä) sekä Kuu-Koo-Kuukeli (Jussi Matilainen). Näistä lapsen suosikkisaduksi tuli Pikku ja kaamea Kanttu, jossa mukana oli hitunen jännitystä ja päähenkilöinä suloiset oravat.

Kuvitus: Kristiina Mäkimattila/ Murupumpula teoksessa Kuu-Koo-Kuukeli ja muita vuodenaikasatuja
(Lector Kustannus Oy)

*kustantajan määritelmä