Multakutri ja suon salaisuus

Yksi tämän kirjakevään mielenkiintoisimmista ja erikoisimmista lastenkirjoista on mielestäni kirjailija Jukka Laajarinteen ja kuvittaja Elina Warstan yhteistyönä syntynyt kuvakirja Multakutri ja suon salaisuus (WSOY 2017, arvostelukappale kustantajalta). Kirja on sekä jännittävä että yllättävä, mutta myös haastava ja rohkea. Tekstin lisäksi Warstan piirtämät makrokuvat ja sivujen asettelut tiivistävät tarinan tunnelmaa. 



Tarina alkaa hyvin perinteiselle sadulle tyypillisellä tavalla esittelemällä päähenkilön ja tämän perheen. Multakuri on pieni tyttö, joka asuu vanhempiensa kanssa mökissä metsän keskellä. Hän on saanut nimensä siitä, että nauttii leikkimisestä metsässä, ja leikeissä hän usein tulee kovin sottaiseksi. Multakutrin perhe on köyhä, ja heidän aamiaispöytänsä ammottaa tyhjyyttään petoeläimen syötyä yhden perheen kanoista. Muut kanat ovat lakanneet säikähdyksestä munimasta. Multakutri haluaisi koiran vahtimaan jäljelle jääneitä kanoja, mutta heillä ei ole varaa lemmikkiin. 

Jukka Laajarinne & Elina Warsta: Multakutri ja suon salaisuus (WSOY 2017)

Multakutri "tekee, mitä pienen tytön on tehtävä" ja lähtee hankkimaan perheelle ruokaa. Metsäretkeä varten hän pakkaa laukkuunsa sieni- ja kasvikirjojen sekä kiikareiden lisäksi haulikon. - Miten anarkistinen ratkaisu lastenkirjaan! Laajarinne kuitenkin lieventää hieman lukijoiden tyrmistystä kirjoittamalla, että Multakuri ei todellisuudessa halua ampua eläimiä. Oma lapseni muuten kysyi: "Mikä on haulikko?", enkä ole ihan varma, onko se nyt välttämätön varuste lastenkirjan sankarille...

Metsän on hiljainen, outo ja uhkaava. Joku on myllännyt perinpohjaisesti Multakutrin vanhat sieni- ja marjapaikat. Tuo tuntematon näyttää asuvat suolla, ja Multakuri saakin sen kiikareidensa näköpiiriin. Tarinan tunnelma tiivistyy, kun hieman uhkaavankin oloisissa kuvissa näkyy yksityiskohtia eläimestä, jolla näyttää olevan muun muassa siivet ja terävät kynnet, mutta selvästikään se ei ole lepakko tai vaikka kotka. Se on jokin uusi ja outo laji! 

Jukka Laajarinne & Elina Warsta: Multakutri ja suon salaisuus (WSOY 2017)

Otus tulee Multakutrin lähelle ja ilmoitta olevansa Kuklu. Se lähtee seuraamaan Multakuria, joka aluksi pakenee, mutta pelon kasvaessa lähes lamauttavaksi, pysähtyy ja komentaa otusta kuin koiraa. 

Jukka Laajarinne & Elina Warsta: Multakutri ja suon salaisuus (WSOY 2017)

Ja kuinkas käykää? Otus osoittautuukin pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta varsin kesyksi tapaukseksi, ja leppoisan tunnelman palauttava tarinan loppu paljastaa, että Multakutri saa kuin saakin kaipaamansa lemmikin, jonka vahtiessa yksikään peto ei uskalla enää käydä Multakurin perheen kanoihin käsiksi!

Multakutri ja suon salaisuus -kirjassa yhdistyvät perinteinen satu, nykyaikainen kuvitus ja salaperäinen jännityskertomus. Tarina viestittää, että pelot on tehty voitettaviksi, eikä ketään kannata tuomita heti ensinäkemältä.

4 kommenttia:

  1. Onpa mukavan oloinen! Nuo kuvitukset uppoaisivat meillä erityisesti viisivuotiaaseen, joka tuntuu hyllystä ja kirjastosta löytävän aina tämäntyylisiä kirjoja.

    Kuklun ulkomuodossa on muuten jotain hyvin cthulhumaista! :D

    VastaaPoista
  2. Kannattaa käydä kirjastossa kuikuilemassa, jos onnistuisitte nappaamaan tämän haaviinne viisivuotiaallenne. Warsta on kuvittanut tämän lisäksi muun muassa Rebekan rapupäivän ja paljon kiitosta erilaisuudellaan saaneen Koira nimeltä Kissa -kirjan. Kun nyt mainitsit tuosta cthulhu-yhteydestä, olet aivan oikeassa! Googlettelin ja sieltähän noita Kuklun näköisiä jumalolentoja tuli vastaan pilvin pimein.

    VastaaPoista
  3. Oh, vaikuttaa tosi hyvältä! Warstan kuvat ovat erityisesti mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, tämä on kyllä mielenkiintoinen kirja. Kannattaa lukea, jos tulee vastaan! :)

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.