Pääsenkö minäkin mukaan?

Luulisin, että jokaiselle on tuttua tilanne, jossa on ollut vaikea päästä mukaan muiden leikkeihin, keskusteluihin tai ylipäänsä muista koostuvaan ryhmään. Tällaisessa tilanteessa on tietysti hyvä olla itse aktiivinen, mennä rohkeasti esittelemään itsensä ja kysyä, mahtuuko mukaan. Mutta mitäs sitten kuuluu tehdä, jos ne muut ilmoittavat, että tilaa uusille tyypeille ei enää ole? Tai jos ne muut ilmoittavat, että olet aivan vääränlainen, etkä siksi mahdu mukaan porukkaan?

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joihin ei edes taida olla oikeita vastauksia. Lasten kanssa työskentelevät henkilöt joutuvat varmasti päivittäin selvittämään yllä kuvatun kaltaisia tilanteita. Parasta tietysti on, jos kukaan ei edes sanoisi, että meidän porukkaamme ei mahdu tai että sinä et sovi joukkoomme. Mutta, jos kuitenkin tulee torjutuksi, on hienoa jos osaisi toimia esimerkiksi niin kuin Ankka toimii kuvakirjassa Pääsenkö minäkin mukaan? (Kustannus-Mäkelä Oy 2017, alkuteos Little Tiger Press 2017, arvostelukappale kustantajalta).

Tässä John Kellyn kirjoittamassa ja Steph Laberisin kuvittamassa lastenkirjassa (suom. Terhi Leskinen) päähenkilö on siis Ankka, joka haluaa uusia ystäviä. Niinpä se päättää liittyä johonkin kerhoon. Ankka käy kysymässä Leijonakerhosta, Käärmekerhosta ja Norsukerhosta, josko se pääsisi mukaan heidän toimintaansa. Jokaisessa kerhossa sille astetaan tiukkoja pääsyvaatimuksia, joita Ankka-poloinen ei täytä. Niinpä se saa jokaisessa kerhossa saman tylyn vastauksen: "Hakemus hylätty!"

Tällainen syrjiminen lannistaisi varmasti lähes jokaisen, mutta Ankkapa päättääkin perustaa oman kerhon. Se nimeää kerhon ensin Ankkakerhoksi, mutta loppujen lopuksi kerho saa uuden hienon nimen: Meidän kerho. Ankalla on vain yksi tärkeä valintakriteeri, ja se kuuluu: "Haluatko kuulua samaan kerhoon meidän kanssamme?" Jos vastaus on Haluan!, on hakemus hyväksytty. Niinpä Ankan kerhoon pääsevät kaikki huolimatta siitä, miltä ne näyttävät, kuulostavat tai mitä ne osaavat tehdä. Eikä taida olla yllätys, että Meidän kerhosta tulee kaikkein suosituin kerho eläinten keskuudessa!

Pääsenkö minäkin mukaan? on ilahduttavan reipasotteinen ja humoristinen kuvakirja näin tärkeästä aiheesta. Kuvitus on kovasti mieleeni, ja pidän siitä, että kuvat ovat erittäin isossa roolissa tässä tarinassa. Omat lapseni hykertelivät naurusta, kun luin kirjaa eläytyen eri eläinten rooleihin, eikä ole ihme, että viikonlopun aikana luimme tämän saman kirjan varmasti ainakin viisi kertaa. Myös lasten isoisä luki tämän heille, ja sivukorvalla kuulin, miten hän lisäsi tarinaan hieman omiaan: "Ja niin kaikki eläimet hyväksyttiin kerhoon huolimatta siitä, oliko heillä nokka, höyheniä, tassut tai vaikka leijonan harja. Kaikki olivat yhtä tärkeitä." Näin juuri! Tämän kirjan kohderyhmää ovat varmasti isommat leikki-ikäiset ja eskarilaiset, mutta minä voisin vallan mainiosti lukea tämän myös ekaluokkalaisille, joita tämä aihe varmasti koskettaa.