Sirkusjuna saapuu ja tylsyys katoaa

Jukka Itkosen kirja Sirkusjuna saapuu (Lasten Keskus, 2015) on täynnä absurdia ilottelua, vauhtia ja kummallisia käänteitä. Moni varmasti tuntee Itkosen hänen runoistaan, ja myös tähän kirjaan oli sisällytetty useampikin runo. Kirjan tapahtumapaikkana on Nurkanpyhtää-niminen pikkukaupunki, joka on niin pieni, että se mahtuisi hyvin keskikokoisen jättiläisen taskuun. Ja jos ei mahtuisi, ainkain sen pienoismalli mahtuisi.

Rahtusen perhe viettää rauhallista kesäaamua puutarhassaan, isä Urho keskittyy näpyttelemään kannettavaa tietokonettaan ja perheen tytär Lilli tuntee itsensä loputtoman kyllästyneeksi.  Yllättäen Nurkanpyhtään tylsääkin tylsempään elämään tulee eloa - kahdestakin syystä. Ensinnäkin vankilasta pakenee vanki ja toiseksi sirkus saapuu kaupunkiin. Onnettoman sattumuksen takia vankia jahtaavat konstaapelit erehtyvät luulemaan Urho-isää vankikarkuriksi ja päätyvät jahtaamaan tätä esstaas pitkin Nurkanpyhtään katuja. Sillä aikaa, kun isä pinkoo poliisit kintereillään karkuun, viettää vankiparka elämänsä työleiriä äiti-Lainan komennossa.

Lilli puolestaan huokailee elämän tylsyyttä, sepittelee mielessään runoja ja kaipaa pois Nurkanpyhtäältä. Rautatieasemalla Lilli näkee sirkusjunan saapuvan kaupunkiin ja kyseleekin oitis tirehtööriltä, josko voisi liittyä sirkukseen. Vaikka Lilli osaakin yhtä sun toista hienoa, muun muassa kävellä, hengittää ja heittää kuperkeikkaa, ei sirkuksella ole tarjota hänelle töitä. Lama on näet vaikuttanut sirkuksenkin elämään, ja se elää nyt viimeisiä hetkiään ennen sulkemistaan. Vaikka Lilli ei (heti) saakaan paikkaa sirkuksesta, saa hän tuon yhden iltapäivän aikana kokea yhtä sun toista hauskaa ja merkillistä. Hän muun muassa kohtaa puhuvan pingviinin, klovnit Pupsi Toikkasen ja Raikulin sekä kolmijalkaisen koiran. Lilli ja klovnit ryhtyvät juttusille, ja Lilli kuulee molempien ihmeelliset elämäntarinat. Käypä vielä niinkin, että Lillillekin tarjotaan loppujen lopuksi roolia illan sirkusesityksestä.

Samaan aikaan toisaalla Lillin isä jatkaa juoksemista, vanki raatamista ja äiti tämän käskyttämistä.

Kirjan tapahtumat huipentuvat illan sirkusesityksessä, jossa nähdään toinen toistaan erikoisempia esityksiä - sellaisia, joita ehkä normaalisti emme ole tottuneet sirkuksessa näkemään. Loppujen lopuksi koko Rahtusen perhe päätyy- sattumien oikusta - esittämään esityksessä omat ohjelmanumeronsa, eikä heidän elämänsä enää sen jälkeen ole entisensä. Lillin isä löytää itsestään huimapään, eikä vanginkaan elämä enää jatku kaltereiden takana...

Itkosen tapa kirjoittaa viihdyttää sekä lapsi- että aikuislukijoita. Lapsille Sirkusjuna saapuu tarjoaa huumoria, vauhdikkuutta ja värikästä sirkuselämää, mutta aikuislukija löytää rivien välistä jopa kritiikkiä nyky-yhteiskunnan elämänmenoa kohtaan. Urho-isä nyhvää aina kannettavan tietokoneensa kanssa ja sirkus joutuu luovuttamaan taloudellisen tilanteen edessä. Ja vaikka kirjassa on vauhtia yllin kyllin, kehottaa se myös omalla tavalla lukijaansa pysähtymään, kuuntelemaan, olemaan ja elämään.

Lilli käy mielessään ihastuttavia filosofisia pohdintoja, ja tarjoaa lukijallekin mietittävää:

"- Yksin ja yksinäinen, Lilli jatkoi pohtimista, -ne ovat kaksi eri asiaa. Yksinäisyys on kuin päänsärky, joka ei millään hellitä, mutta joskus tuntuu ihan hyvältä olla yksin."

Nauroin kirjan parissa useasti, enkä voinut olla lukematta ääneen valittuja kohtia miehelleni ja apelleni. Yllättäen selvisi, että Itkosen kirjoittamat hullunkuriset kertomukset Kuikka-Koposesta, olivat juttuja, joita appeni oli nuorena kuullut Rantasalmella lomaillessaan. Minua huvittaa suuresti, miten Itkonen yhdistelee vanhoja, kansan parissa kiertäviä hupijuttuja omaan tekstiinsä, mutta tekee sen niin, että monikaan lukija ei varmasti edes huomaa sitä. En minäkään ilman appeani olisi tätä tajunnut.

Itkosen kirja Sirkus saapuu on kirja, jonka mielellään lukisi lasten kanssa iltasatukirjana, mutta jonka jo sujuvasti lukevat alakoululaiset lukisivat varmasti mielellään itsekseenkin. Elina Warstan piirtämä mustavalkokuvitus on oikein onnistunutta ja sopii hyvin kirjan tyyliin. Se on yhtä lennokasta kuin Itkosen teksti.

Elina Warstan kuvitusta teoksessa Sirkusjuna Saapuu
(Jukka Itkonen, Lasten Keskus, 2015)

Sirkusjuna saapuu on ollut kovasti luettu ja "puhuttu" kirjabloggareiden (ja varmasti muidenkin) keskuudessa tänä keväänä.  Siitä ovat aiemmin kirjoittaneet muun muassa Rouva Huu blogista Lastenkirjahylly, Maria Sinisen linnan kirjastosta, Lukutoukka/ Krista Lukutoukan kulttuuriblogista ja Bleue Sininen keskitie -blogista.

Itselleni tuli muuten mieleen, kuinka hauska olisi tämän kirjan ympärille kehitellä opetusjakso, jonka teemana olisi sirkus. Ja esimerkiksi Lillin kirjoittama runo siitä, mitä hän osaa tehdä, olisi mainio malli oppilaiden omille runoille. Sitä voisi käyttää "kirjoittava varas" -harjoituksessa, jossa autenttista tekstiä käytetään mallina oman vastaavan tekstin luomiseen. Hmm.... Saapi nähdä, josko tästä ensi lukuvuonna jotain kehittelisin.