Kun perheeseen tulee uusi vauva (osa III)

Ihmetys, hämmennys, mustasukkaisuus ja ärtymys vaikuttavat olevan tunteita, joita esikoinen tuntee, kun uusi vauva on tullut kotiin sairaalasta - ainakin näin näyttää olevan lukemissamme lastenkirjoissa. 

Onhan se toki valtava asia, että yhtäkkiä ainoasta lapsesta tuleekin toinen kahdesta lapsesta, ja esikoinen joutuukin jakamaan vanhempansa täysin uuden sisaruksen kanssa. Hämmennystä ja mustaisukkaisuutta varmasti lisää vielä se, että aluksi vauva vie ymmärrettävästi ison osan (äidin) vanhempien ajasta, ja esikoinen joutuu aikaisempaa enemmän odottamaan vuoroaan vähän kaikessa.

Tässä taas muutama aiheesta kertova kirja, joita olemme viime aikoina lainanneet ja lukeneet:

Kun minusta tuli isoveli (Lasten Keskus, 2015, suom. Marketta Vaismaa) on Catherine Leblancin kirjoittama ja Eve Tharletin kuvittama kirja Pikku Karhusta, josta tulee isoveli pienelle Anni-vauvalle. Aluksi Pikku Karhu on innoissaan, sillä vanhemmat ovat kertoneet, että hän saa uuden leikkikaverin. Pettymys on kuitenkin suuri, kun Anni-vauva on syntyessään niin pieni, että ei edes osaa tervehtiä isoveljeään, saati leikkiä tämän kanssa. Vanhemmat ovat unohtaneet kertoa, että vauvan pitää kasvaa ensin aika paljon, ja vasta sitten se osaa touhuta yhdessä Pikku Karhun kanssa. 

Pikku Karhu tuntee itsensä hylätyksi, kun Anni tuntuu saavan kaiken huomion ja avun vanhemmiltaan. Isä ei enää ehdi leikkimään, ja uuden isoveljen pitääkin yhtäkkiä suoriutua pukemista ja muista askareista itse, koska on kuulemma jo niin iso. Kaiken lisäksi sisko haisee... Pikku Karhu päättää, että hänkin rupeaa haisevaksi karhuksi, eikä lainkaan enää peseydy. Mustasukkaisuutta ja kiukkua on siis selvästi havaittavissa.

Eve Tharletin kuvitus on vaaleansävyistä ja herkkää. Kuvitus tekeekin kirjasta tunnelmaltaan varsin hempeän.

Uusi isoveli ei siis lainkaan enää piittää pikkusiskostaan, mutta tietysti tällaisen lastenkirjan juoneen kuuluu, että hänen mielensä muuttuu. Pikku Karhu päättää heittäytyä matolle pötköttämään siskonsa viereen ja olla myös tekemättä mitään. Sitten hän huomaakin, että Anni vastaa omalla tavallaan Pikku Karhun jutteluihin ja katseeseen. Syntyy veljen ja siskon ensimmäinen yhteinen leikki. Ja niin Pikku Karhu haluaakin pitää siskostaan huolta ja esitellä tälle kaikki lelunsa. Hän tuntee itsensä taas tärkeäksi ja tarpeelliseksi.

Kaksikolta Leblanc ja Tharlet on ilmestynyt aikaisemmin kirja Rakastatko minua, jos (Lasten Keskus, 2012), jossa Pikku Karhu testaa, rakastaako äiti häntä huolimatta siitä, mitä hän tekisi, sanoisi tai millainen hän olisi. Kirjassa viitataan tulevaan sisarukseen, kun äitikarhi lupaa rakastaa Pikku Karhua, vaikka tulisi muitakin, joita hän rakastaisi. Meillä esikoinen vaati lukemaan tätä kirjaa uudestaan ja uudestaan. Kun minusta tuli isoveli sopii hyvin jatkolukemiseksi Rakastatko minua, jos -kirjalle, joka pohjustaa hyvin sitä, että vanhemmat eivät lakkaa rakastamasta esikoista, vaikka perheeseen syntyisi kuinka monta vauvaa tahansa.

Debi Gliori on kirjoittanut ja kuvittanut räväkämmän ja vähemmän hempeän kirjan Mistä tuo vauva tulla tupsahti? (Kustannus-Mäkelä Oy, 2005, suomeksi riimitellyt Terhi Leskinen). Kirjan tiikeriperheeseen on syntynyt uusi vauva, ja esikoinen kummastelee, mistä vauva oikein on tulla tupsahtanut. Hän pohtii, onkohan vauva kenties kasvanut siemenestä, ostettu tavaratalosta, leivottu kuten piparkakaut tai kenties koottu osista. Isoveli (?) toivookin, että oli vauva tullut mistä tahansa, se voitaisiin vielä palauttaa. Uusi isoveli ei näet kestä vauva parkumista eikä hajua sen vaipoissa.

Kuten kirjassa Kun minusta tuli isoveli, myös tässä kirjassa esikoisen ja uuden pikkuisen välille syntyy yhteisymmärrys ja ikioma suhde, kun isompi sisarus äkkää vauvan haurauden ja saa vauvaan kontaktin. Kun vauva oikein kovasti itkee sängyssään, haluaa isoveli-tiikeri lohduttaa tätä ja saakin vauvan rauhoittumaan. Lopuksi kirjassa vielä muistutetaan, miten me kaikki olemme olleet joskus vauvoja, yhtä hauraita ja ainutlaatuisia kaikki.

Leskisen riimittely on nokkelaa, ja minusta ainakin oli mukava lukea lorumuotoon kirjoitettua kirjaa tästä aiheesta. Kirja oli pirteä, ja hauskasti lapsen näkökulmasta kirjoitettu. Oivaltavaa oli myös aukeama, jossa tapahtumia kuvattiin yksin pinnasänkyyn jätetyn vauvan näkökulmasta (kuvassa vauva itkee yksin avaruudessa). Sitä ihmettelimme oman esikoisemme kanssa monta kertaa. Kun minusta tuli isoveli ja Mistä tuo vauva tulla tupsahti? valikoituivat meillä iltasatukirjoiksi monen monta kertaa.

Kolmas kirja, jonka lainasimme ja luimme, mutta emme muistaakseni yhtä kertaa enempää, oli Sibylle ja Jürgen Rieckhoffin kirjan Ellasta tulee isosisko (Kustannus-Mäkelä Oy, 2009, suom. Mirka Lahti). Ella tuntuu olevan vanhempi kuin kahdessa yllä olevassa kirjassa Pikku Karhu ja isoveli-tiikeri olivat. Hänen on vaikea tottua ajatukseen, että perheessä on vauva, joka vie huomion, parkuu ja haisee (tämä muuten nostettiin esiin kaikissa kirjoissa). Ella pohtii, että tokko vauvasta on mitään hyötyäkään. Mieluummin hän haluaisi isosiskon, jonka kanssa voisi puuhailla tyttöjen juttuja, ja joka lainaisi Ellalle poikaystäväänsä.

Tässäkin kirjassa isosisaruksen mieli muuttuu, kun hän ymmärtää, että vauva on vielä pieni ja tarvitsee isomman sisaruksensa huolenpitoa. Ella on myös iloinen, että enää hän ei ole ainoa lapsi talossa, jota kohdellaan kuten pikkulapsia, määrätään liian aikaisin sänkyyn ja torutaan kepposista. Tyttö huomaa, että pikkuveli on oikeastaan todella mainio juttu, ja hän itse voikin sitten olla pikkuveljelle sellainen isosisko, jota toivoi itselleen.

Ellasta tulee isosisko on selvimmin sukupuoleen sidotumpi kirja kuin kaksi ensimmäistä - Ella on jotenkin kovin neitimäinen tyttö, sellainen, josta tulee mieleen sanonta pikku pimu. Kirja on suunnattu myös hieman isommille lapsille kuin kaksi ensimmäistä. Ehkä näiden seikkojen takia kirja jäi meillä niin vähälle lukemiselle. Esikoisemme ei tainnut löytää siitä juurikaan yhtymäkohtia omaan elämäänsä.

Katos aikaisemmat aihetta käsittelevät kirjavinkit täältä ja täältä.