Superhauska Supermarsu ja jääräpää Janne

Paula Norosen kirjoittama ja Terese Bastin kuvittama kahdeksas Supermarsu-kirja Supermarsu ja jääräpää Janne (Tammi, 2015) yllätti minut täysin railakkaalla huumorillaan ja viihdyttävyydellään. Kirjan huumori on yliampuvaa, ja valehtelematta nauroin useaan otteeseen ääneen sitä lukiessani. Kirjan hahmot ovat hauskoja, ja ehkä omasta ammatistani johtuen pidin erityisesti opettaja Seija "Muurahaiskarhu" Lipsasesta.


Päähenkilö on 11-vuotias Emilia, joka on siis myös Supermarsu. Hän saa supervoimansa juomalla Marsu-Halosen vettä ja päätyy sitten ihmeellisiin seikkailuihin. En ole lukenut yhtään sarjan aikaisempaa osaa, joten minulle ei aluksi ollut ihan selvää, kuka tai mikä on Supermarsu, kuka jättiläismarsu ja kuka Marsu-Halonen. Tämä häiritsi ehkä aavistuksen lukukokemusta, sillä lukijan oletettiin olevan selvillä aikaisempien osien tapahtumista, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää.

Emilian luokka lähtee leirikouluun Tuusulan Rantatielle, jonka varrella on asunut paljon taiteilijoita. Emilia ja kolme hänen muuta luokkatoveriaan lähtee tutustumaan Ainolaan, jossa alkaa tapahtua kummia. Nelikko huomaa näet tempautuvansa keskelle 1870-lukua, jolloin Jean Sibelius oli vielä lapsi. Emilia, Simo, Rasva-Antero (hauska, mutta hieman säälittävä hahmo hänkin!) ja Kirsikka ystävystyvät nuoren Jannen kanssa. Tämä tuntuu olevan todella iloinen saadessaan seuraa ja haluaa useaan otteeseen soittaa musiikkiaan uusille ystävilleen ja vie heitä tutustumaan lähiluontoon. Vaikka Supermarsu onkin täysin fiktiivinen romaani, on oivallista, miten paljon tietoa Jannesta ja muistakin tuon ajan taiteilijoista Noronen on saanut tarinaan ujutettua.


Emilian piirtämä kartta Tuusulan Rantatiestä ja sen kuuluisuuksista



Emilia ystävineen on ymmärrettävästi ihmeissään menneisyydessä, sillä kukaan heistä ei tiedä, miten he pääsisivät takaisin nykyaikaan. Emilia kuitenkin epäilee, että kaiken ratkaisu löytyisi taiotun marsun vedestä, jota juomalla hän itse muuttuisi Supermarsuksi, joka voi matkata Lahteen pyytämään apua menneisuuden Jättimarsulta. Ongelma on kuitenkin, mistä taiottu marsu löytyisi, ja tilannetta hankaloittaa se, että Emilia ei saa kertoa luokkakavereilleen sanaakaan marsuista ja taikavesistä.

Monen mutkan kautta nelikko päätyy yhdessä Jannen kanssa Helsinkiin, ja onnistuvat lopulta löytämään sen tarvittavan vesitipankin. Loppujen lopuksi kaikki myös pääsevät palaamaan takaisin omaan aikaansa ja kaikki on taas kuten ennenkin - paitsi, että Kirsikan suuresti rakastama kännykkä on jäänyt menneisyyteen... Kirjan lopussa Emilia saakin vielä yllättävän testiviestin menneisyydestä.



Supermarsu ja jääräpää Janne on hauska kirja, joka varmasti jaksaa huvittaa ja kiinnostaa eskari- ja alakouluikäisiä lapsia. Teksti on melko suurikokoista, mutta sitä on aika paljon, eli ihan vastikään lukemaan oppineille tämä ei vielä sovellu itse luettavaksi. Bastin kuvitus sopii hyvin kirjaan, ja kuvat ovat kaiken lisäksi värikuvia, mikä on ehdottomasti plussaa.

2 kommenttia:

  1. Aika hauska idea ottaa Janne näin mukaan! Pistetäänpä kirjasarja mieleen jos eskarillekin suosittelet vaikka pääroolissa 11-v. Ajattelin et nämä on pikkuisen isommille :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että sopii sellaisille eskarilaisille, joille on luettu paljon tai jotka ehkä itsekin jo lukevat. Päähenkilö on kyllä hieman vanhempi, mutta ainakin tässä ko. kirjassa hahmot ovat niin höppänöitä, että voi sen puolesta toimia eskareillekin - ja tuon huumorin. Se tosin on toinen juttu, että jonkin verranhan tässä sivutaan koulumaailmaa, mikä toki on eskareille vielä vieras. Kannattaa kokeilla vaikka sitten lähempänä eskarin kevättä. :)

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.