Pahoja salaisuuksia ei tarvitse pitää

Pakko myöntää, olin melko skeptinen, kun kuulin, että Ruotsin prinsessa Madeleine aikoo kirjoittaa lastenkirjan. Mietin, mahtaako Madeleine olla kummoinenkaan kirjailija, ja julkaistaanko kirja vain, koska hän on syntynyt kuninkaalliseen perheeseen. Kun kirja nyt hiljattain ilmestyi suomeksi Otavan kustantamana (2020, suom.Katriina Kauppila), päätin ihan uteliaisuuttani lukea sen. Minua kiinnosti, millainen on kirja, josta Madeleinen kerrotaan sanoneen, että sen tavoite on auttaa lapsia oppimaan puolustautumaan ja sanomaan vastaan, jos jokin ei tunnu hyvältä.

Stella ja salaisuus -kirjan kirjoittajaksi on merkitty Madeleine Bernadotte, mutta teos on kirjoitettu yhteistyössä Marie Oskarssonin ja Karini Gustafson-Teixeiran kanssa. Nopea googlettaminen paljastaa, että Oskarsson on ammattikirjailija ja Gustafson-Teixeira on Madeleinen kollega World Childhood Foundation -säätiössä. Kuvittaja Stina Lövkvist on tehnyt kirjan värikkään ja hieman mangatyylisen kuvituksen. Kaunis kansi on myös hänen tekemänsä ja kiinnittää kyllä mitä luultavimmin alakouluikäisten lasten - erityisesti ehkä tyttöjen - huomion.

Stella ja salaisuus -kirjan päähenkilö on yhdeksänvuotias Stella, joka on juuri muuttanut isän ja tämän uuden naisystävän kanssa Ruotsiin New Yorkista. Yhdysvaltoihin on jäänyt Stellan taiteilijaäiti, joka kertoo puhelimitse Stellalle löytäneensä uuden miehen ja odottavansa tälle lasta. Stella kipuilee uusioperhessään, johon kuuluvat isän ja tämän uuden naisystävän lisäksi heidän puolivuotias poikavauvansa sekä naisen poika Ted, josta on nyt tullut Stellan velipuoli. Ymmärrettävästi Stella kaipaa vanhaa elämäänsä Yhdysvalloissa, äitiään ja ystäviään. Stellan uusi äitipuoli tuntuu päällepäsmäriltä, joka suunnittelee Stellan elämää tältä itseltään lupaa kysymättä. Biologisellekin äidilleen Stella suuttuu, koska tämä ei meinannut kertoa Stellalle raskaudestaan, ja Stella kokee äitinsä hylänneen hänet.

Hieno ja kimmeltävä kuukivi tuntuu sisältävän taikavoimia.

Tyttö jännitää myös uuteen kouluun menemistä, mutta saa pian uusia ystäviä. Osa heistä tuntuu kuitenkin olevan Stellan kavereita vain siksi, että tämä on kotoisin New Yorkista. Läheisimmäksi ystäväksi Stellalle tulee pian Elena-niminen tyttö, jolta Stella saa lahjaksi ihmeellisen kuukiven. Stella kantaa kiveä mukanaan, ja tuntuu kuin kivi antaisi hänelle voimaa ja päättäväisyyttä tilanteissa, jossa hänen pitää oppia tuomaan oma äänensä kuuluviin. Stella oppiikin tarinan edetessä kertomaan omista ajatuksistaan, tunteistaan ja rajoistaan. 

Pikkuhiljaa Stella siis sopeutuu uuteen elämäntilanteeseensa, mutta joutuu uuden ongelman eteen, kun Elena kertoo hänelle salisuuden, joka tuntuu niin suurelta ja ahdistavalta, ettei Stella jaksaisi millään kantaa sitä. Hän joutuukin miettimään, pitääkö aina pitää ystävälle annetut lupaukset ja säilyttää heidän salaisuudet, vaikka ne olisivat pelottavia. Stellan äiti neuvoo tytärtään, että iloiset salaisuudet voi huoletta pitää, mutta sellaiset, jotka ovat suuria ja pelottavia, on hyvä jakaa luotettavan aikuisen kanssa. Tämä on hyvä neuvo, ja Stella kertoo Elenan salaisuuden isälleen, joka auttaa Elenaa tämän ongelmassa ja pelastaa tämän erittäin ahdistavasta tilanteesta. 

Äidin miesystävän hahmo tarkkailee Elenaa, kun äiti ei ole kotona.

Kirjan lopussa on parin aukeaman verran lukijalle kirjoitettua tietoa lasten oikeuksista (pitää sanoa ei, jos joku tekee jotain, mikä ei tunnu hyvältä), hyvistä ja huonoista salaisuuksista sekä siitä, kenelle kannattaa kertoa, jos itsellä on jokin huoli tai murhe. On tärkeää, että tässä kohtaa lukijaa myös muistutetaan, ettei aikuinen saa tehdä lapselle sellaista, mikä tuntuu pahalta, eivätkä aikuisen teot ole lapsen vika.

Stella ja salaisuus -kirjan aihe on siis eittämättä tärkeä ja ystävyys-, luottamus-, lastenoikeus- ja uusperheteemat on kirjoitettu onnistuneesti sisään vetävään tarinaan. Kirja on nopealukuinen ja kiinnostavasti kirjoitettu ja mukana on runsaasti Lövkvistin piirtämää kuvitusta. Uskon myös, että lapsilukijoiden on helppo samastua kirjan eri henkilöihin ja tarinan tapahtumiin. Elenan salaisuus on suuri ja kammottava (isäpuoli, joka tulee iltaisin hänen huoneeseensa huohottaen tarkkailemaan häntä), mutta sitä käsitellään niin, etten usko lukijoiden ahdistuvan, vaan tiedostavan, ettei aikuinen saa tehdä niin lapselle.

Kuukivi antaa Stellalle pontta sanoa ei, mutta hän
oppii tekemään sen myös ilman kiven taikaa.

Eli kyllä, olen iloinen, että huolimatta ennakkoluuloistani luin tämän kirjan. Toki edelleen mietin, kuinka paljon tekstin sujuvuudesta on Oskarssonin ansiota, mutta ehkei sillä ole niin väliä. Voin kyllä kernaasti suositella tätä romaania luettavaksi noin 8 - 12-vuotialle lukijoille, eivätkä he lukiessaan mieti, kuka kirjan on kirjoittanut, vaan nauttivat hyvästä tarinasta. Mietin kyllä, vierastavatkohan isommat alakouluikäiset lapset kirjaa siksi, että päähenkilö on vasta 9-vuotias?

Opettajille Otava lupaa kirjaan sopivaa oppimateriaalia, joka tulee kustantajan mukaan ilmaiseksi käytettäväksi helmikuun aikana ja joka löytyy osoitteesta https://otava.fi/markkinointi/stella-ja-salaisuus/https://otava.fi/markkinointi/stella-ja-salaisuus/.