Kerrontataitojen harjoittelua tukeva satukirja: Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat

Tänään vietetään valtakunnallista Satupäivää, ja ympäri Suomea järjestetään erilaista satuaiheista ohjelmaa. Jokainen voi osallistua satupäivään vaikka lukemalla satuja. Toinen mainio tapa on saduttaminen tai kuvista kertominen. Satupäivän hengessä haluan esitellä teille loistavan tieto- ja kerrontataitoja vahvistavan satukirjan, jonka parissa lapsi pääsee itse keksimään omia satujaan.

Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat (PS-kustannus 2017, arvostelukappale kustantajalta) on Leena Mäkisen, Anne Suvannon ja Soile Ukkolan laatimat kirja, jonka avulla vanhemmat, opettajat, varhaiskasvattajat ja vaikkapa puheterapeutit voivat harjoittaa lapsen kerrontataitoja. Kirja sisältää kolme Ina Majantien kuvittamaa tarinaa, joissa tarina etenee pelkästään kuvien kautta, ja tarkoitus on, että lapsi saa itse kertoa tarinan tapahtumat. Kirjan kohderyhmää ovat kaikki alle kouluikäiset, noin 4 - 6-vuotiaat lapset, joiden kerrontataitojen kehittyminen on aktiivisimmillaan. Toki kirjaa voi käyttää myös alkuopetuksessa.

Kirjan laatijat ovat itse puheterapeutteja ja tutkijoita, ja he halusivat laatia kirjan, josta aikuinen saisi tietoa lapsen kerrontataitojen kehittymisestä sekä harjaannuttamisesta ja jonka avulla lapsi pääsisi itse harjoittelemaan tarinoiden kertomista. Kirjan alussa onkin aikuisia varten tuhti tietopaketti, joka on mielestäni paitsi erittäin tärkeä ja selkeästi kirjoitettu myös mielenkiintoinen.

Kerronta on kirjailijoiden mukaan tosielämään tai mielikuvitukseen perustuvan tapahtumasarjan kuvausta, ja sitä käytetään joka päivä arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Kerronta edellyttää lapselta tarkkaavaisuutta, muistia ja taitoa muodostaa lauseita ja järkeviä merkityskokonaisuuksia, syy-seuraussuhteita sekä viittaussuhteita. Hyvät kerrontataidot omaava henkilö kykenee tulkitsemaan toisten ja oman mielen sisältöjä, tunteita ja aikomuksia. Hän osaa erottaa omat tunteet toisten tunteista. Onkin siis aivan ymmärrettävää, että lapsella, jolla on hyvät kerrontataidot on myös yleensä hyvät vuorovaikutustaidot. Kuvitteellisen kielen kehittyminen luo pohjan abstraktille ajattelulle ja empatian kehittymiselle (s. 14)

Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola: eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat (PS-kustannus)
kuvitus Ina Majantie

Mäkinen, Suvanto ja Ukkola kirjoittavat, että tutkimuksissa on havaittu, että kerrontataidot - erityisesti kuullun tarinan uudelleenkertominen - ovat yhteydessä koulumaailman taitoihin (muun muassa muistaminen, keskittyminen, luetun ymmärtäminen, päätelmien tekeminen). Toisilla lapsille on haasteita kerrontataidoissa, mutta tutkimusten mukaan, mutta niitä on mahdollista tukea ja treenata. Niiden harjaannuttaminen puolestaan kehittää myös muita kielellisiä taitoja. Sanaston, kerronnan ja kuullun ymmärtämisen kuntouttaminen vaikuttaa positiivisesti lasten luetun ymmärtämisen taitoihin (s. 17). Kirjan lopusta löytyykin kerrontakortit, joiden avulla voi harjoitella muun muassa tarinan peruselementtejä ja ohjata lapsen kerrontaa.

Mäkinen, Suvanto ja Ukkola kirjoittavat myös siitä miksi on tärkeää, että lapselle luetaan aivan pienestä pitäen, ja kuinka hän hyötyy satujen ja tarinoiden kuuntelemisestä hyvin monella eri tavalla. Satujen lukeminen ja kuunteleminen kehittävät laaja-alaisesti lapsen kielellisiä taitoja, kykyä ymmärtää syy-seuraussuhteita, empatiaa ja kykyä hahmottaa kokonaisuuksia. Lukeminen ja tarinoiden kuunteleminen rentouttaa ja rauhoittaa ja harjaannuttaa keskittymistaitoja. Tarinat luovat turvallisen tilanteen harjoitella omien tunteiden ilmaisua, niistä keskustelua ja kertomista.

Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola: eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat (PS-kustannus)
kuvitus Ina Majantie

Onkin tärkeää, että lapsen kanssa lukiessa tarjoaa hänelle mahdollisuuden keskustella lukemastaan ja kuulemastaan. Sama pätee myös lapsen kanssa tarinoiden kertomiseen. Siksi tässäkin kirjassa on laadittu valmiiksi joitakin kysymyksiä, jotka paitsi auttavat lasta eteenpäin myös ohjaavat häntä miettimään tunteita sekä muun muassa niitä syy-seuraussuhteita. Kirjan tekijät kuitenkin muistuttavat, että liikaa ei kannata kysellä, vaan antaa lapsen tuottaa myös omaa kertomusta, eikä missään tapauksessa saa painostaa lasta kertomaan.

Aikuisen kannattaakin käydä itse läpi sekä kirjan teoriaosuus että tekijöiden kerrontatilanteen etenemistä varten laatimat vinkit. On nimittäin olemassa erilaisia dialogisia tekniikoita, joita kerrontatilanteessa voi käyttää. Minä valitsin kirjassa esitellyistä tekniikoista kysymysten käytön, vuorolukemisen ja lauseen taydentämisen ja hyödynsin niitä, kun kerroimme viisi ja puolivuotiaan lapseni kanssa kirjan ensimmäisen tarinan ensimmäistä kertaa.

Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola: eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat (PS-kustannus)
kuvitus Ina Majantie

Majantien piirtämä kuvitus on selkeää ja sellaista, että lapsen on helppo keksiä sen pohjalta, mitä kuvassa voisi tapahtua. Hahmojen ilmeet ovat helpohkosti tunnistettavia. Oma lapseni oli aluksi vähän haluton ryhtyä kertomaan, sillä hän taisi hieman jännittää, osaako kertoa oikein. Lastani auttoi selvästi se, että hän sai kertoa minun kanssani yhdessä. Seuraavilla kertomiskerroilla hän mitä luultavammin osaa kertoa rentoutuneemmin myös ihan itse. Hän innostui kovasti kertomuksen jälkeen tulevasta kuvasta, josta piti etsiä hullunkurisia asioita ja selostaa, miksi ne ovat jotenkin hassuja ja kuvaan sopimattomia. Jokaisen kertomuksen jälkeen tulee myös joukko erilaisia tehtäviä, joiden avulla kerrottua tarinaa voi käsitellä lisää. Niistäkin me teimme muutamia. Niissä lapsi sai kerto ja kirjoittaa omista lempijutuistaan ja pohtia vaihtoehtoisia tilanteita tarinaan.

Mielestäni Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat on aivan mahtava työkalu kaikille kasvattajille. Se tarjoaa myös mukavaa yhteistä tekemistä vanhemmille ja lapsille. Kirjan tarinoita voi kertoa uudestaan ja uudestaan, mutta toki olisi mahtavaa, jos tarinoihin voisi saada vaikka muutaman lisäpaketin myöhempiä kertomiskertoja verten!