Mennään jo naapuriin -kuvakirjassa kurkistetaan erilaisten perheiden koteihin

8-vuotias Vellamo vieraili kirjailijaäitinsä Riina Katajavuoren sekä kuvittaja Salla Savolaisen kanssa 18 erilaisessa kodissa Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Vellamo tapasi äitinsä ja Sallan kanssa kodeissa asuvia ulkomaalaistaustaisia perheitä, ja tutustui moniin mukaviin ihmisiin ja erilaisiin kulttuureihin. Vierailuista koottiin hieno lastenkirja Mennään jo naapuriin (Tammi 2017, arvostelukappale kustantajalta), jota lukemalla kuka tahansa voi kurkistamaan noihin 18 kotiin, joissa Vellamokin pääsi vierailemaan.

Mennään jo naapuriin on kirjoitettu lapsen näkökulmasta, ja kertojina toimivat sekä Vellamo että perheiden lapset. Lapsilukijoita pyydetään myös kirjan alussa pitämään silmällä Vellamon mukana kulkevaa siilipehmolelua, jolla on tapana joutua hukkaan!

Minä luin kirjan viisi ja puolivuotiaan lapseni kanssa, ja häntä kiinnostivat kovasti erilaisten ihmisten tarinat. Lapsi tykkäsi kuunnella, mistä maasta kukin perheenjäsen oli kotoisin ja etsiä sitten paikan kirjan kannessa olevasta kartasta. Lapsi oli myös vaikuttunut kuullessaan, että kirjan ihmiset ja kodit ovat ihan oikeasti olemassa.

Aukeamilta löytyy myös lyhyitä tietoiskuja: on muun muassa sanastoa, reseptejä ja tietoa kunkin maan kulttuurista.
Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Mennään jo naapuriin (Tammi 2017)

Kirjan perheillä ja perheenjäsenillä on hyvin erilaisia syitä siihen, miksi ne ovat päätyneet asumaan juuri Suomeen. Osa on tullut tänne pakolaisina, osa rakkauden takia ja joku on saanut Suomesta töitä. Kirjaa varten kotinsa oven ovat avanneet muun muassa niin Latvian Suomen suurlähettiläs, vastaanottokeskuksessa asuva jemeniläisperhe kuin Yhdysvallloista kotoisin oleva HIFK:n liigapelaaja Corey Elkins. Osassa kirjan perheistä äiti ja isä ovat kotoisin eri maista, ja esimerkiksi kreikkalais-brasilialais-suomalaisen Ninan perheessä puhutaan yhteensä neljää eri kieltä!

Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Mennään jo naapuriin (Tammi 2017)

Nykylapsi on (ehkä hieman asuinpaikastaan riippuen) tottunut näkemään ihonväriltään erilaisia ihmisiä ja kuulemaan erilaisia kieliä omassa arjessaan päiväkodissa tai koulussa. Voi olla, että lapset eivät oikeastaan edes huomaa, että jonkun päiväkotikaverin vanhemmat saattavat olla kotoisin muualta tai sillä asialla ei ole pienelle lapselle mitään merkitystä. Kaveri on kaveri ja sillä hyvä. On kuitenkin hienoa, että Mennään jo naapuriin kirjaa lukiessaan lapset ja me aikuiset voimme tutustua eri kulttuureista kotoisin oleviin ihmisiin ja lukea osan heidän tarinastaan. Joukossa on varsin koskettaviakin perhekohtaloita, ja me kävimmekin lapsen kanssa pitkiä keskusteluja siitä, miksi joku äiti on joutunut jättämään oman vauvansa isovanhempien hoitoon ja lähtemään itse muualle töihin. Samaten pohdimme, kuinka pitkän ja rankan matkan jotkut ovat tehneet päästäkseen turvaan rakkaasta mutta rauhattomuuksien ja ehkä sodankin runtelemasta kotimaastaan.

Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Mennään jo naapuriin (Tammi 2017)

Lapsi havaitsi kirjaa lukiessaan sen tärkeän seikan, että aika monessa kodissa on paljon samanlaisia esineitä ja asioita kuin meidän omassa kodissamme tai meidän tuttaviemme kodeissa. Katajavuori kirjoittaakin kolumnissaan, että heidän vierailemissaan kodeissa arkea elettiin hyvin samaan tapaan kuin kantasuomalaisissa kodeissa: kurahousuja etsittiin, maitoa juotiin ja hiistoa harrastettiin.

Vellamo itse kertoo kirjan lopussa:

Kaikissa kodeissa meille hymyiltiin ja oltiin ystävällisiä. Ihmiset ovat aika mukavia, kun heihin vaan uskaltaa tutustua. Eikä kai aina ole niin väliä, mistä kukin on tänne tullut. Ainakaan meidän lasten mielestä. Piilosta voi leikkiä ja legoilla rakentaa.