Onni-poika saa eläinystävän

Sanna Pelliccionin kirjoittamat ja kuvittamat Onni-poika -kirjat ovat meidän lastemme luottokirjoja, siis sellaisia kuvakirjoja, joita voi ehdottaa luettavaksi silloin, kun mikään muu kirja ei tunnu lapsista sopivalta päikkäri- tai iltasatukirjalta. Kolmevuotias keskimmäisemme valitsee usein itse hyllystään jonkin Onni-pojista, ja varsinkin hän tykästyi myös sarjan uusimpaan kirjaan Onni-poika saa eläinystävän (Minerva Kustannus 2017, arvostelukappale kustantajalta). Viisi ja puolivuotias esikoisemme väitti, että Onnit on jo vähän liian lapsellia mulle, mutta ryhtyi kyllä heti perään miettimään, mitkä Onni-kirjoista ovat niitä kaikkein mieluisimpia.

Onni-poika saa eläinystävän-kirjan alussa Onni ja Olavi ovat aivan täpinöissään, sillä perhe on lähdössä hakemaan kotiin uuden lemmikkin eli pienen hamsterin. Perhe on valmistautunut hamsterin tuloon todella hyvin. He ovat löytäneet kirpparilta häkin hamsterille, ostaneet sille juomapullon ja juoksupyörän, sisustaneet häkkiä kodikkaaksi ja lainanneet kirjastosta tietokirjoja hamsterin hoitamisesta. Onni-kirjoissa lapset ja aikuiset etsivät luontevasti tietoa kirjoista, ja tässä uusimmassakin kirjassa lapset haluavat lukea uudestaan ja uudestaan kirjat "Näin hoidat hamsteriasi hyvin" ja "Lemmikkinä hamsteri".

Onni ja Olavi laativat ohjeet, kuinka hamsteria kuuluu hoitaa.
Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa eläinystävän (Minerva 2017)

Hamsterin, kuten minkä tahansa lemmikin, hoitaminen onkin vastuullista puuhaa, ja myös Onni ja Olavi ovat hyvin selvillä, miten heidän uutta lemmikkiään pitää ruokkia, leikittää ja kohdella. Sen pitää antaa rauhassa tutustua uuteen kotiin, eikä lasten kaveri Aramkaan voi tulla kylään sillä viikolla, kun hamsteri on vasta saapunut.

Pelliccionin kuvitus on pelkistettyä ja jopa hieman naiivia, mutta
silti ihastuttavan oivaltavaa ja ajan hermoilla olevaa.
Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa eläinystävän (Minerva 2017)

Onni ja Olavi ovat tietysti innoissaan uudesta pikkuveljestään, ja sille keksitään koko perheen voimin nimi samalla tyylillä kuin lapsuuteni yhdessä suosikkielokuvista keksittiin nimi Beethoven-koiralle. Pojat tahtovat jopa nukkua hamsterin kanssa, eikä heille tarvitse edes lukea iltasatua sinä iltana!

Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa eläinystävän (Minerva 2017)

Lemmikin omistaminen ja hoitaminen kasvattaa parhaimmillaan lasten vastuuntuntoa, hellyyttä ja kärsivällisyyttä. Se vaatii kuitenkin myös aikuisen läsnäoloa ja apua, ja myös tässä Onni-poika -kirjassa molemmat vanhemmat ovat aktiivisesti mukana hamsterin hoitamisessa. Lasten on myös ihan hyvä oppia, että vaikka eläimet kuinka ovat lemmikkejä, pitää niille antaa oma rauha ja tila ja niidenkin yksityisyyttä täytyy kunnioittaa. Olavi oppii tämän kipeimmän kautta, kun unilta herätty hamsteri nappaa häntä kipeästi sormesta. Hetken Olavi onkin vihainen hamsterille, mutta pian söpö karvapallo taas valloittaa pienen pojan sydämen.

Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa eläinystävän (Minerva 2017)

Onni-poika saa eläinystävän on suloinen ja oikeastaan hyvin informatiivinenkin kirja elämästä lemmikin kanssa, niiden hoitamisesta ja siitä innosta, millä pienet lapset uuteen eläinystäväänsä suhtautuvat. Tästä kirjasta jäi tosin puuttumaan kokonaan häkin putsaaminen, eli olisi ollut ihan hauska lukea vaikka siitä, miten Onni ja Olavi olisivat suorittaneet tuon urakan yhdessä äidin tai isän kanssa. Onni-poika -kirjoja on mukava lukea lapsille, sillä niiden maailma on arkinen ja positiivinen. Minua häiritsi oikeastaan vain se, että välimerkit on kirjoitettu niin pienellä, että lukiessani hypin vahingossa pisteiden yli. Liekö minulla jo kertynyt ikänäköä vai onkohan joku toinenkin huomannut saman asian? :D