Kuvakirja ahneudesta ja ystävyydestä: Kurre Keikari ja popcornit

Sanna Tahvanaisen kirjoittama ja Lena Frölander-Ulfin kuvittama kirja Kurre Keikari ja popcornit (Kustantamo S&S 2017, arvostelukappale, suom. Katriina Huttunen) on sympaattinen pieni kuvakirja, jossa on kuitenkin suuri opetus. Tarina kertoo Kurre Keikari-nimisestä oravasta, joka on aina viimeisen päälle siististi ja tyylikkäästi pukeutunut ja kantaa mukanaan isoisältään perimäänsä kultakelloa. Kaikki englantilaisen Holland Parkin eläimet tietävät, että Kurre Keikari on koko puiston tyylikkäin orava, koska hän ostaa uusia, kauniita vaatteita useammin kuin Lontoossa sataa.

Kurre on siis varsinainen keikari, joka nauttii toisten eläinten huomiosta. Eräänä päivänä sen ollessa matkalla tapaamaan ystäväänsä rottaa Kurre näkee maassa houkuttelevan näköisen, punavalkoraidallisen laatikon. Kurre tutkii laatikkoa tarkemmin ja huomaa, että sen sisällä on narskuvia, valkoisia pilviä: popcornia. Popcornit tuoksuvat voilta, narksuvat hampaissa ja maistuvat taivallisilta. Laatikko on pian tyhjä, ja Kurre kaipaa lisää tuota herkkua. Sen on saatava lisää, ja vaikka se muistaa, että rotta odottelee sitä jo, se päättää, että nyt on tärkeämpää löytää lisää popcornia!

Katsokaa tätä kerrassaan ihastuttavaa ja eläväistä kuvitusta!
Sanna Tahvanainen & Lena Frölander-Ulf: Kurre Keikari ja popcornit (Kustantamo S&S 2017)

Sopivasti paikalle pyöräilee karhu myyntikärryjensä kanssa, ja nuo kärryt ovat täynnä popcornrasioita. Kurrella ei ole yhtään rahaa, mutta hetkeäkään epäröimättä se antaa karhulle kultaiset napit hienosta liivistään ja ostaa niillä itselleen täyden rasian valkoista herkkua. Harmi, että tuokin rasia on pian tyhjä, ja niinpä Kurre käy kerjäämään karhulta lisää. Se ei voi enää olla ilman pilviherkkua, ja karhu käyttää Kurren alennustilaa hyväkseen. Se pyytää maksuksi Kurren kultakellon ja hienot, uudet saappaat. Popcorneihin koukkuun jäänyt entinen Keikari-Kurre antaa ne karhulle nikottelematta.

Sanna Tahvanainen & Lena Frölander-Ulf: Kurre Keikari ja popcornit (Kustantamo S&S 2017)

Ja taas on uusi rasia Kurren käpälissä, mutta ilo siitäkin jää lyhyeksi. Popcornit on pian syöty, Kurren vaatteet tahraiset ja rikki, sen omaisuus on puolittunut ja vatsanympärys tuplaantunut. Puiston eläimet eivät enää edes tunnista Kurrea. Tästä tilasta sen ystävä rotta sitten löytää Kurren. Suurisydäminen rotta näkee heti, että nyt on Kurre-poloinen saanut liikaa makeaa, eikä orava pysty enää ajattelemaan mitään muuta kuin suolaisia popcorn-herkkuja. Joku muu saattaisi suuttua, koska Kurre on laittanut popcornit ystävänsä ja sovitun tapaamisen edelle, mutta rottapa ohjaa Kurren lempeästi lätäkön äärelle, ja orava saa katsoa veden pinnasta omaa kuvajaistaan. Se ymmärtää, että popcornit eivät tee sille hyvää ja harmittelee sotkuista pukuaa ja kadonneita nappejaan. Rotta lohduttaa sydämellisen ystävän tavoin morkkiksessa möyrivää Kurrea: "En minä napeista välitä. ... Minä välitän sinusta."

Sanna Tahvanainen & Lena Frölander-Ulf: Kurre Keikari ja popcornit (Kustantamo S&S 2017)

Tarinassa Kurre Keikari saa siis ison opetuksen ystävyyden tärkeydestä ja siitä, mitä tarkoittaa sanonta "ei makeaa mahan täydeltä". Lapseni kuuntelivat Kurre Keikari ja popcornit -kirjaa melko totisina ja surkuttelivat lopussa suttuista Kurrea. Olemme lukeneet kirjan monen monta kertaa ja käyneet sen äärellä pari keskustelua kohtuudesta ja ahneudesta. Kirjasta löytyykin kaksi tasoa: Se taso, joka on kirjoitettu lapsille hieman opettavaisen tarinan muotoon, mutta myös se aavistuksen synkempi taso, joka avautuu luultavasti useimmille aikuislukijoille. Kurre Keikari osoittaa, kuinka pelottavan helppo on luiskahtaa liiallisuuksiin ja retkahtaa riippuvaiseksi. Tarinassa riippuvuutta aiheuttavat popcornit, mutta yhtä hyvin sitä voi aiheuttaa liika terveysintoilu, karkit, alkoholi, liikunta tai oikeastaan mikä tahansa asia, joka täyttää pään ja kiilaa ihmissuhteidenkin edelle. Kurre Keikari ja popcornit tarjoilee siis aikuislukijoillekin tärkeän viestin: Kohtuus kaikessa.

Ehkä tämän viestin voisi yrittää pitää mielessä myös pääsiäisen aikaan, kun kaupan hyllyt notkuvat suussasulavia suklaaherkkuja ja ruokablogit täyttyvät toinen toistaan herkullisemman oloisista pääsiäsiruokaresepteistä... ;)

Tämän postauksen myötä toivotan teille kaikille suloista, kohtuullisen herkullista ja lempeää pääsiäistä. Nauttikaa läheistenne seurasta - ja hyvistä kirjoista tietenkin!