Kirjan alussa isä ilmoittaa Pikku Punkkarille, että hän aikoo muuttaa asumaan toisen naisen ja tämän perheen luokse.Vanhaan kotiin maatilalle jäävät niin äiti, vauvasysteri ja Pikku Punkkari itsekin. Isän ilmoitus tulee tytölle täydellisenä yllätyksenä, ja hän hakee lohtua sekä turvaa lähimetsästä ja rakkaiden lehmäystäviensä parista. Uutisen aiheuttama suru painaa lapsen hartioita kuin raskas reppu, joka käy aina vain raskaammaksi ja raskaammaksi, kun erilaiset tunteet surusta vihaan ja epätietoisuuteen täyttävät täyttävät sen.
 |
| Ulla Pulkka & Sakari Kannosto: Pikku Punkkarin romurinkka (Karisto 2017) |
Pikku Punkkarin mielessä risteilevät kysymykset, jotka varmasti ksokettavat monia samassa tilanteessa olevia lapsia. Tämä muun muassa miettii, miten isän saisi kuitenkin jäämään kotiin, miten isä voi jättää hänet, äidin ja pikkusysterin ja millaiseksi Pikku Punkkarin kenties itse pitäisi muuttua, että hän taas kelpaisi isälle.
Mitä vikaa minussa, pikkusysterissä ja äidissä on? (s.13)
 | |
|
"Sinä et saa tulla minun kotiin." (s.29)
Pikku Punkkari ja uudet sisarukset antavat toisilleen kuitenkin mahdollisuuden, ja päätyvät nukkumaan siskonpetiin saman peiton alle. Kaikki ei ehkä olekaan ihan kamalaa, ja rinkka kevenee henkäyksen verran. Vasta sitten sen taakka lähtee kokonaan Pikku Punkkarin harteila, kun tämä lehmäystävänsä avustuksella heittää rinkan menemään ja huutaa isälle ääneen kaikki hänen muistikirjaansa kirjoittamat ahdistavat kysymykset.
 |
| Ulla Pulkka & Sakari Kannosto: Pikku Punkkarin romurinkka (Karisto 2017) |
Isä vakuuttaa, että hän ei ikinä hylkää Pikku Punkakria tai pikkusysteriä, ja kertoo perheen vaan kasvaneen. Kirjan viimeisessä kuvassa hymyilevätkin kaikki Pikku Punkkarin uuden perheen jäsenet: Ne, joista hän välittää ja jotka välittävät hänestä.
 |
| Ulla Pulkka & Sakari Kannosto: Pikku Punkkarin romurinkka (Karisto 2017) |
Pulkan tapa kirjoittaa on jotenkin viipyilevä ja vertauskuvallinen, tekstä on aika paljon. Aivan kaikki kohdat eivät välttämättä heti aukea pinimmille lukijoille tai kirjan kuuntelijoille, mutta sen tunnelma ja Pikku Punkkarin tunteet sekä päässä risteilevät kysymykset ovat varmasti sellaisia, joista eri-ikäiset lapset saavat kiinni. Niiden avulla vanhempien eroa ja sen aiheuttamia tunteita voi käsitellä lasten kanssa ja sanoittaa niitä tunteita, joita aihe lapsissa herättää. Tarinassa käydään läpi tunteiden kaari järkytyksestä suruun, vihaan, ahdistukseen ja vähitellen tapahtuvaan hyväksymiseen. Pikku Punkkarikin yrittää aluksi kantaa kaikkia tunteita sisällään, mutta oppii, että vain puhumalla ääneen ja ehkä jopa suuttumallakin hieman, hän voi päästä painavista tunteista eroon.
Eipä kirjan nimestä päätellen uskoisi, että kirja on avioerokirja. Hyvä aihe, mutta yleensä siihen muutoksen hyväksymiseen kuluu pitkä aika ja aika usein siihen liittyy aikalailla sähellystä puolin jos toisin.
VastaaPoistaOlet oikeassa, minkä tahansa muutoksen hyväksymiseen ja käsittelemiseen lapsella kuluu välillä vuosiakin (ja aikuisellakin, ei sen puoleen), mutta tietysti lastenkirjaan on tiivistetty koko prosessi. Tässä näkyykin se, että aikuiset kirjoittavat lastenkirjoja lapsille: Päähenkilö aina lopulta hyväksyy kohtaamansa muutoksen oli se sitten esimerkiksi vaikka päiväkotiin meneminen, vanhempien ero tai uuden pikkusisaruksen syntymä.
PoistaKirjan nimi ei tosiaan viittaa avioeroon, eikä kyllä oikein kansikaan. Vasta luettuani kirjan otsikkokin aukeni minulle.
Äärettömän tarpeellinen kirja ! Lisää kirjoja tästä aiheesta, please 🌷
VastaaPoistaAuttaa vanhempiakin sanoittamaan tunteitaan ja antaa ideoita siihen mitä lapsille voi sanoa.
Tämä tai joku muu tämän tapainen kirja varmasti tulee tarpeeseen monessa kodissa. Hyvä pointti tuo, että vanhemmatkin ehkä oppivat tästä kirjasta jotain siitä, miten vaikeaa aihetta voi käsitellä.
Poista