Katoava muumio ja muita dekkarisuosituksia lapsille (dekkariviikko 2019)

Dekkariviikko on taas täällä! Dekkariviikko on alunperin Kirjakauppaliiton lanseeraama teemaviikko, mutta myös meillä kirjabloggareilla on ollut tapana huomioida kyseinen viikko blogeissamme. Tällä kertaa kirjabloggareiden teemaviikkoa emännöi Saana Lukeva peikko -blogista. Minun aikaisemmat dekkariviikon postaukseni ja dekkariesittelyt voit lukea tästä linkistä.

Kirjakauppaliiton ja Suomen Kustannusyhdistyksen toukokuussa 2019 julkistetun Suomi lukee -tutkimuksen mukaan dekkarit ovat kasvattaneet suosiotaan ja kuuluvat monen suomalaislukijan suosikkilukemistoon. Itse kuuntelen dekkareita pääosin kuntosalilla ollessani äänikirjoina, sillä niitä kuunnellessa treeni kulkee kuin itsestään, ja toisaalta dekkarit ovat aika "helppoja" kirjoja, eli toimivat kuunneltuina versioina. 



Työssäni luokanopettajana olen huomannut, että myös koululaiset kaipaavat luettavakseen "jotain jännää", kuten eräs ekaluokkalaiseni sanoi. Hän torppasi aika monta kirjaehdotustani, mutta hyväksyi lopulta tarjoamani Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita -kirjan  jossa Ryhmä Z ratkoo kadonneen Ariadne-nimisen pikkutytön katoamista. Nelosluokkalaiset puolestaan intoilivat tänä keväänä jännittävästä Ruusun salaisuus -dekkarista, humoristisesta Mestarietsivä Peppunen -kirjasta sekä nostalgisista Neiti Etsivistä. Aiemmin olenkin jo kirjoittanut siitä, että Lasse Maijan etsivätoimisto -kirjat ovat olleet meidän esikoisemme mielikuuntelukirjoja ja monen noin 3.-luokkalaisen lempilukemistoa. Kouluikäsille lapsille kirjoitetaankin monia kirjoja, joissa lapset ratkaisevat arvoituksia ja joskus jopa rikoksia. Moni näistä kirjoista on osa kokonaista kirjasarjaa, mikä onkin hyvä asia, sillä usein lapsi tykästyttyään johonkin kirjaan haluaa lukea lisää samankaltaisia teoksia.



Vuosi sitten keväällä kirjoitin Tapani Baggen kirjoittamasta ja Carlos da Cruzin kuvittamasta Apassit-kirjasarjan ensimmäisesta osasta Aavehevosen arvoitus. Kirjan tapahtumat sijoittuvat noin 1910-luvulle, ja Apassit ovat helsinkiläsilasten muodostama salaseura, joka onnistuu ratkaisemaan kaupunkia piinaavan aavehosen arvoituksen. Suosittelin kirjaa kaikille historian, hyvän kerronnan ja etsivätarinoiden ystäville. Sittemmin kirjasarja on kasvanut kahdella osalla, jotka ovat Vanajaveden hirviö ja Katoava muumio

Katoava muumio -teoksen (Karisto 2019) luin juuri loppuun, ja voin ilolla suositella tätäkin kirjaa noin 9-12-vuotialle dekkarikirjojen ystäville. Tässäkin teoksessa nautin historiallisen Helsingin kuvauksista, sekä siitä, miten Bagge kertoo lukijalle eri hahmojen kautta, millaista oli lasten elämä noin sata vuotta sitten Suomessa. Neljä apassia nimittäin tulee akateemisista ja paremmin toimeentulevista kodeista, yksi on työtätekevä kalastajan poika ja kolman koulutaival on päättynyt kansakoulun jälkeen, ja tämä joutuu raatamaan lehtipoikana elättääkseen itsensä ja hamppari-isänsäkin siinä sivussa. Myös da Cruzin kuvitus on - kuten yleensäkin - oikein oivallista. 

Kirja alkaa varsin lupaavasti, kun Apassit kutsutaan Ateneumiin seuraamaan egyptiläisen taiteen näyttelyn avajaisia, jossa joku tai jokin muumion näköinen onnistuu huumaamaan juhlavieraat ja varastamaan aidon egyptiläisen muumion ja sen sarkofagin. Poliisit tuntuvat olevan tapauksen kanssa ymmällään, ja tutkimuksen etenimistä vaikeuttaa poliisien taikausko ja pelko muumiota kohtaan. Apassit päättävät tietysti ratkaista rikoksen, ja onnistuvatkit saamaan muutaman mehukkaan johtolangan, jotka vivät heidät yöaikaan passiin hautausmaalle ja haastattelemaan vanhaa antiikkikauppiasta, jonka liikkeen ikkunasta mystiset egyptiläiset kissapatsaat tuntuvat vaihtavan paikkaa ihmeen usein... Rikos ratkeaa lopulta eikä vähiten juuri Apassien ansiosta. Itse loppuratkaisu oli mielestäni hieman laimea, vaikka tarinassa ihan mukava imu olikin. Sarjan neljäs osa Valoja yössä ilmestyy kustantajan mukaan keväällä 2020.

Mikäli etsit muita lapsille ja nuorille sopivia dekkareita, kannattaa tutustua yllämainittujen (kts. aiemmat dekkariviikon postaukseni!) lisäksi myös näihin:

  • Helena Bross ja Mattias Olsson: Autiovajan arvoitus (Kustannus-Mäkelä Oy 2019, helppolukuinen)
  • Janne Mäkitalo: Pääkallokiitäjät salaseuran jäljillä (Myllylahti 2017, Pääkallokiitäjät-lastendekkarikirjasarjan toinen osa, 5.-9.-luokkalaisille)
  • Jukka-Pekka Palviaisen: Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta (Karisto 2017, yläkouluikäiset)
  • Paula Noronen: Tagli ja Telle -sarja (Tammi, alakouluikäiset)
  • Aira Savisaaren ja Mimmu Tihisen: Ponku ja Peetu -sarja (Karisto 2016, nuoremmille alakoululaisille)
  • Kristina Ohlsson: Lasilapset ja Hopeapoika (WSOY, isommat alakoululaiset, yläkouluikäiset, sisältää vähän yliluonnollisisa elementtejä)
  • Karen M. McManus: Yksi meistä valehtee (WSOY, yläkoulu- ja lukioikäiset)
  • L.K. Valmu: Poika (Karisto, 2017, yläkouluikäisille)
  • Salla Simukka: Lumikki-trilogia (yläkoulu- ja lukioikäiset)

2 kommenttia:

  1. Sinultahan on tullut tosi kiinnostavia postauksia silnä aikana kun en ole työkiireiltäni ehtinyt katsoa kirjablogien antia. Hienoa 🌹

    Mainitset että ekaluokkalainen kaipaa "jotain jännää" luettavaa... Olen juuri miettinyt että mikä on liian jännää ja liian pelottavaa lapselle kun sain Piste-postaukseeni kommentteja että on liian pelottavaa 5-vuotiaalle. Kun kuitenkin ihminen usein haluaa jotain kutkuttavan jännittävää elämäänsä, lapsi tai aikuinen. 🙂

    Muumioista ja sarkofageista tulee ajatus että olen tainnut noita asioita oppia lapsena Aku Ankoista ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin paljon, minkä ikäisille mitäkin kirjaa suosittelen, mikä on liian jännää entä liian "lällyä"? Niinhän se vaan on, että toiset kokevat jotkin asiat herkemmin kuin toiset, ja silloin vain vanhemmat voivat viime kädessä arvioida, onko jokin kirja omalle lapselle liian pelottava. Minä kyllä kuin Pisteen omille lapsilleni, eikä kukaan kolmesta pelännyt!

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.